Petri Lehtonen

Interin nousuvuosien luottopelaaja ja kannattajien suosikki

 

Petri ”Pedro” Lehtonen kuuluu niihin pelaajiin, joiden ura kietoutuu erottamattomasti FC Interin edustusjoukkueen ensimmäisiin suuriin kehitysaskeliin. Lehtonen liittyi Interiin vuonna 1993 ja oli mukana joukkueessa, joka nousi muutamassa vuodessa Kakkosesta suomalaisen jalkapallon korkeimmalle sarjatasolle. Kun hänen Inter-uransa päättyi kauteen 2002, hän oli ehtinyt edustaa sinimustia kymmenen kauden ajan.

Lehtosen ensimmäiset vuodet Interissä osuivat seuran nopean nousun aikaan. Vuonna 1993 Inter nousi Kakkosesta Ykköseen, ja kaksi vuotta myöhemmin seura saavutti ensimmäisen kerran paikan Veikkausliigassa. Lehtonen pelasi nousukaudella 1995 Ykkösessä 17 ottelua ja kuului ryhmään, joka varmisti sarjanousun ylivoimaiseen tapaan.

Ensimmäisellä Veikkausliigakaudellaan vuonna 1996 Inter nousi heti sarjan puhutuimpien joukkueiden joukkoon. Nuori turkulaisseura aloitti kautensa kymmenen ottelun tappiottomalla jaksolla ja haastoi ennakkoluulottomasti maan perinteiset suurseurat. Lehtonen oli joukkueen vakionimiä: hän pelasi kaudella 27 liigaottelua ja viimeisteli kaksi maalia.

”Pedron” vahvuuksiin kuului ennen kaikkea monipuolisuus. Hän pystyi pelaamaan useilla puolustuksen ja keskikentän pelipaikoilla, ja hänen periksiantamaton pelityylinsä teki hänestä kannattajien suosikin. Lehtonen ei ollut pelaaja, jonka merkitys olisi mitattu ensisijaisesti maalimäärissä. Hänen arvonsa näkyi työnteossa, kamppailuvoimassa ja valmiudessa tehdä joukkueen tarvitsemat asiat illasta toiseen.

 

Interin toinen liigakausi vuonna 1997 päättyi pettymykseen ja putoamiseen takaisin Ykköseen. Lehtonen kuului kuitenkin niihin pelaajiin, jotka jatkoivat seurassa vaikean kauden jälkeen. Samana vuonna hänet palkittiin Annelin pokaalilla, joka myönnetään pelaajalle, joka on osoittanut kentällä erityistä sinimustaa sydäntä.

Kaudella 1998 Interin tavoite oli yksiselitteinen: paluu Veikkausliigaan. Lehtonen pelasi Ykkösessä 23 ottelua ja oli jälleen tärkeä osa joukkueen runkoa. Nousu ratkesi dramaattisesti viimeisellä kierroksella Kemissä, jossa Inter otti tarvitsemansa voiton. Sinimustat palasivat Veikkausliigaan – tällä kertaa pysyvästi.

Juuri tämä vaihe tekee Lehtosen Inter-urasta erityisen. Hän ei tullut mukaan valmiiseen liigaseuraan, vaan oli itse rakentamassa sitä. Hän koki Interin kanssa nousun alemmilta sarjatasoilta pääsarjaan, putoamisen takaisin Ykköseen ja uuden nousun. Kun Inter aloitti vuonna 1999 nykyiseen päivään jatkuneen yhtäjaksoisen taipaleensa Suomen korkeimmalla sarjatasolla, Lehtonen oli edelleen yksi joukkueen kokeneista vastuunkantajista.

Paluu Veikkausliigaan onnistui vahvasti. Inter sijoittui kaudella 1999 viidenneksi, ja seura alkoi vakiinnuttaa asemaansa pääsarjassa. Samalla myös seuran ympärillä tapahtui paljon: ensimmäinen järjestäytynyt kannattajaryhmä Ultraboyz syntyi ja Interin identiteetti Turun sinimustana vaihtoehtona vahvistui. Lehtonen oli ollut mukana rakentamassa tätä identiteettiä jo vuosien ajan.

Kaudella 2000 Lehtonen pelasi yhden Inter-uransa vahvimmista liigakausista. Hän esiintyi 28 ottelussa ja teki kolme maalia. Samalla sinimustat ottivat Turun herruuden vakuuttavasti voittamalla TPS kaikissa kolmessa Veikkausliigan paikallisottelussa. Se oli nuorelle seuralle merkittävä osoitus siitä, kuinka pitkälle Inter oli tullut vain muutamassa vuodessa.

Lehtonen jatkoi runkopelaajana myös vuonna 2001 ja pelasi 29 liigaottelua Interin sijoittuessa jälleen viidenneksi. Joukkueessa 1990-luvun nousuvuosien pelaajat kohtasivat uuden kansainvälisemmän Interin, jossa pelasivat muun muassa Arístides Pertot, Gabriel Flores ja Richard Teberio. Lehtonen oli yksi niistä pelaajista, jotka yhdistivät seuran eri aikakausia.

Kausi 2002 jäi hänen viimeisekseen sinimustissa. Lehtonen pelasi kauden aikana 18 Veikkausliigaottelua ennen siirtymistään Interistä. Seuraavina vuosina hän edusti Veikkausliigassa vielä FC KooTeePeetä ja RoPS. Kaikkiaan Lehtonen pelasi pääsarjassa 198 ottelua, joista 147 FC Interin paidassa.

Interissä Lehtoselle kertyi kaikkiaan 227 ottelua. Määrä kertoo hänen asemastaan seurahistorian ensimmäisten vuosikymmenten todellisena luottopelaajana. Lehtosen merkitystä kuvaa hyvin myös hänen pikkuveljensä Henri ”Pänä” Lehtosen näkemys. Myös Inter-ikoniksi kasvanut Henri on kertonut pitäneensä isoveljeään esikuvanaan ja ottaneensa oppia tämän poikkeuksellisesta työmoraalista ja periksiantamattomuudesta. Ennen kuin ”Pänästä” tuli uuden sukupolven kannattajasuosikki, oli ”Pedro” jo lunastanut oman paikkansa Inter-kannattajien sydämissä.

Petri Lehtosen ura ei rakentunut mestaruuksista tai suurista henkilökohtaisista maalitilastoista, vaan jostain Interin historian kannalta vielä perustavanlaatuisemmasta. Hän oli mukana aikana, jolloin seura etsi paikkaansa suomalaisessa huippujalkapallossa – ja auttoi tekemään siitä pysyvän.

Veikkausliiga nimesi Lehtosen liigalegendaksi vuonna 2008, ja vuonna 2020 hänet valittiin FC Interin kunniagallerian ensimmäisten jäsenten joukkoon. Hänen paikkansa kunniagalleriassa kertoo ennen kaikkea jatkuvuudesta, sitoutumisesta ja työstä, jonka varaan Interin myöhempi menestys pystyttiin rakentamaan.

Ura FC Interissä

Interissä: 1993–2002
Ottelut Interissä: 227
Veikkausliigaottelut Interissä: 147
Veikkausliigamaalit Interissä: 7
Pelipaikat: keskikenttäpelaaja ja puolustaja

Saavutukset Interissä

• Nousu Ykköseen 1993
• Nousu Veikkausliigaan 1995
• Paluu Veikkausliigaan 1998
• 227 ottelua FC Interissä
• 147 Veikkausliigaottelua FC Interissä
• 7 Veikkausliigamaalia FC Interissä
• Annelin pokaali 1997
• Veikkausliigan Legenda 2008
• FC Interin kunniagallerian jäsen vuodesta 2020