Pentti Ståhlman

Ikinuori huoltaja ja sinimustan arjen väsymätön taustavoima

 

Pentti Ståhlman kuuluu FC Interin historian rakastetuimpiin taustahenkilöihin. Hän tuli mukaan Interin edustusjoukkueeseen vuonna 1993 ja jatkoi seuran palveluksessa aina vuoteen 2018 saakka. Neljännesvuosisadan aikana Ståhlman näki läheltä Interin matkan Kakkosesta Veikkausliigaan, uuden stadionin rakentumisen Kupittaalle ja lopulta sinimustien nousun Suomen mestariksi. FC Interin kunniagalleriassa hänen roolikseen on merkitty huoltaja, mutta käytännössä ”Pena” oli paljon enemmän.

Ståhlmanin Inter-tarina liittyy suoraan yhteen seuran edustusjoukkueen historian ratkaisevista käännekohdista. Ennen Interiin siirtymistään hän oli toiminut TuTon huoltajana. Kun talousvaikeuksiin ajautunut TuTo luopui jalkapallotoiminnastaan ja sen Kakkosen sarjapaikka siirtyi Interille vuonna 1993, myös Ståhlman tuli osaksi sinimustaa joukkuetta. FC Inter sai samalla sekä uuden sarjatason että joukon ihmisiä, joiden kokemus auttoi rakentamaan nuoren seuran edustusjoukkuetoimintaa.

Ensimmäinen yhteinen kausi oli heti menestyksekäs. Interin tavoitteena oli nousta Kakkosesta Ykköseen, ja nousu varmistui hyvissä ajoin ennen kauden päättymistä. Tuolloin seuran toiminta oli vielä kaukana myöhempien vuosien ammattilaisorganisaatiosta. Pelaajat ja valmentajat kävivät päivisin töissä ja harjoittelivat iltaisin. Nuoren joukkueen ympärillä tarvittiin ihmisiä, jotka olivat valmiita tekemään kaikkea mahdollista arjen pyörittämiseksi. Ståhlmanista tuli yksi näistä ihmisistä.

Inter eteni nopeasti. Kahden Ykkösessä vietetyn kauden jälkeen seura voitti sarjan vuonna 1995 ja nousi ensimmäistä kertaa Veikkausliigaan. Ståhlman oli mukana, kun vielä muutamaa vuotta aikaisemmin junioriseurana tunnettu Inter astui suomalaisen seurajalkapallon korkeimmalle tasolle. Ensimmäinen liigakausi 1996 toi mukanaan ennennäkemättömän jalkapallobuumin Turkuun ja teki Interistä lopullisesti koko kaupungin tunteman seuran.

Matka ei kuitenkaan edennyt suoraviivaisesti. Kauden 1997 jälkeen Inter putosi takaisin Ykköseen. Joukkue ja sen ympärillä toiminut yhteisö pysyivät silti koossa, ja tavoite asetettiin heti paluuseen. Syksyllä 1998 nousu ratkesi dramaattisessa vierasottelussa Kemissä. Inter palasi Veikkausliigaan, tällä kertaa pysyvästi. Ståhlman oli näin mukana sekä seuran ensimmäisessä liigannousussa että nousussa, joka aloitti Interin yhtäjaksoisen pääsarjataipaleen.

Juuri jatkuvuus kuvaa Ståhlmanin merkitystä Interille. Pelaajat vaihtuivat ja valmentajat vaihtuivat, mutta ”Pena” pysyi. Samalla seura kasvoi. 1990-luvun alun pienestä ja osin amatöörimäisestä organisaatiosta kehittyi vakaa Veikkausliigaseura, jonka ympärille syntyi oma kannattajakulttuuri ja yhä ammattimaisempi toimintaympäristö.

Ståhlmanin työ ei myöskään rajoittunut joukkueen huoltamiseen. Hän oli tuttu näky Kupittaalla ympäri vuoden ja vastasi yhdessä Turun kaupungin työntekijöiden kanssa stadionin kunnossapidosta. Kun Inter vuonna 2003 sai uudistetulta Veritas Stadionilta uuden kotinsa, Ståhlmanin työympäristö muuttui, mutta hänen perustehtävänsä säilyi: pitää huolta siitä, että pelaajilla ja joukkueella olivat olosuhteet kunnossa.

Tämä näkymätön työ on ehkä kaikkein olennaisin osa Ståhlmanin Inter-perintöä. Seuran perustaja Stefan Håkans on myöhemmin kuvannut Ståhlmania vannoutuneeksi tueksi, joka teki valtavasti näkymätöntä kunnossapitotyötä joukkueen eteen. Kuvaus kertoo paljon ihmisestä, jonka työpanos ei näkynyt ottelutilastoissa mutta jonka kädenjälki oli läsnä lähes jokaisessa harjoitus- ja ottelupäivässä.

Vuosien mittaan Ståhlmanista kasvoi paljon enemmän kuin huoltaja. Hänestä tuli tunnistettava osa Interiä – hahmo, jonka tunsivat pelaajat, valmentajat, kannattajat ja muut Kupittaalla liikkuneet ihmiset. Seuran omissa julkaisuissa hänestä käytettiin lämpimästi nimitystä ”ikinuori pallopoika”, joka kuvasi osuvasti hänen suhdettaan jalkapalloon ja joukkueeseen vielä korkealla iälläkin.

Ståhlmanin merkitys ulottui myös ottelutapahtumien ulkopuolelle. Pieni mutta paljon kertova esimerkki löytyy vuosien takaa Kupittaan Citymarketista. Myöhemmin Interin juniorivalmentajaksi päätynyt Jarno Rajalampi on muistellut, kuinka Ståhlman kävi lainaamassa hänelle kausikorttia, jotta tämä pääsi työvuoron jälkeen katsomaan Interin otteluita. Ele oli yksinkertainen, mutta juuri tällaisista teoista rakentuu seurayhteisö: joku avaa oven seuraavalle ihmiselle ja auttaa tätä löytämään oman paikkansa sinimustien parissa.

Vuonna 2014 Ståhlmanin elämäntyö huomioitiin myös Interin ulkopuolella, kun hän sai Veikkausliigan Respect-palkinnon. Tuolloin 85-vuotias Ståhlman oli ollut Interin toiminnassa jo yli 20 vuotta. Palkinnon yhteydessä hän sai päätettäväkseen 500 euron Respect-stipendin hyväntekeväisyyskohteen. Ståhlman valitsi saajaksi Suomen Punaisen Ristin Turun vastaanottokeskuksen.

Valinta kertoi paljon myös ihmisestä Inter-paidan takana. Ståhlman perusteli päätöstään sillä, että jokainen ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun ja että apu voi merkitä suhteellisesti paljon ihmisille, joilla on vähän. Jalkapallon parissa saadun tunnustuksen hän halusi näin käyttää muiden auttamiseen.

Pentti Ståhlman kuoli maaliskuussa 2018. Hän oli ollut FC Interin mukana käytännössä koko edustusjoukkueen siihenastisen historian ajan. Kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen Ståhlman nimettiin vuonna 2020 FC Interin kunniagallerian ensimmäisten 16 jäsenen joukkoon. Valinta oli samalla muistutus siitä, mitä kunniagalleria Interissä edustaa. Seuran historia ei muodostu vain pelaajista, maaleista ja pokaaleista, vaan myös ihmisistä, joiden työn ansiosta harjoitukset voidaan pitää, kenttä on kunnossa, varusteet löytyvät paikoiltaan ja joukkue voi keskittyä pelaamiseen.

Pentti Ståhlmanin Inter-tarina alkoi aikana, jolloin seura tarvitsi TuTolaisen jalkapalloperinteen kokemusta ottaakseen seuraavan askeleensa. Se jatkui läpi nousujen, liigavuosien, Kupittaan muuttumisen Veritas Stadioniksi ja Interin ensimmäisten suurten mestaruuksien.

Hänen nimensä ei löydy otteluiden maalintekijäluetteloista. Silti harva ihminen oli yhtä konkreettisesti paikalla rakentamassa ympäristöä, jossa nuo maalit voitiin tehdä.

”Ikunuori pallopoika” oli lopulta yksi Interin pitkäaikaisimmista aikuisista.

Ura FC Interissä

Interissä: 1993–2018
Rooli: huoltaja ja olosuhteiden kunnossapitäjä
Aktiiviaika: 25 vuotta
Ennen Interiä: TuTon huoltaja

Merkkipaaluja Interissä

• Mukaan FC Interin edustusjoukkueeseen 1993
• Nousu Ykköseen 1993
• Nousu Veikkausliigaan 1995
• Paluu Veikkausliigaan 1998
• Mukana Interin siirtyessä Veritas Stadionille 2003
• Suomen mestaruus 2008 seuran pitkäaikaisena taustahenkilönä
• Suomen Cupin voitto 2009 seuran pitkäaikaisena taustahenkilönä
• Veikkausliigan Respect-palkinto 2014
• Respect-stipendin lahjoittaminen SPR Turun vastaanottokeskukselle 2014
• 25 vuotta FC Interin toiminnassa
• FC Interin kunniagallerian jäsen vuodesta 2020