Jami Wallenius

Nousuvuosien puolustaja ja mestarijoukkueen valmentaja

Jami Wallenius kuuluu FC Interin seurahistorian harvinaisiin hahmoihin, joiden vaikutus ulottuu kahdelle eri aikakaudelle ja kahteen erilaiseen rooliin. Hän oli ensin mukana rakentamassa Interistä Veikkausliigaseuraa kentällä ja palasi myöhemmin seuraan valmentajana aikana, jolloin sinimustat nousivat suomalaisen jalkapallon huipulle.

Wallenius saapui Interiin kaudeksi 1994. Turkulaislähtöinen puolustaja oli ehtinyt kerätä kokemusta muun muassa FF Jarossa ennen paluutaan kotikaupunkiinsa. Pietarsaaressa Wallenius oli pelannut kolme kautta pääsarjatasolla, joten nuori Inter sai puolustukseensa juuri sitä kokemusta, jota Ykköseen noussut joukkue tarvitsi. Seuran historiikissa hänen hankintansa merkitys tiivistetään osuvasti: Wallenius toi puolustukseen kovuutta ja kokemusta.

Ensimmäisellä Inter-kaudellaan Wallenius pelasi Ykkösessä 25 ottelua. Sinimustat sijoittuivat sarjassa kolmanneksi, mutta jo tuolloin kävi selväksi, että joukkueen tähtäin oli korkeammalla. Vuotta myöhemmin Inter voitti Ykkösen ylivoimaisesti ja varmisti seurahistoriansa ensimmäisen nousun Veikkausliigaan. Wallenius kuului joukkueen kokeneeseen runkoon ja palkittiin kauden päätteeksi Annelin pokaalilla pelaajana, joka oli osoittanut erityistä sinimustaa sydäntä.

Ensimmäisellä Veikkausliigakaudella 1996 Wallenius oli puolustuksen vakionimiä. Hän pelasi 26 ottelua Interin yllättäessä suomalaisen jalkapalloväen vahvalla alkukaudellaan. Nousijajoukkue aloitti sarjan kymmenen ottelun tappiottomalla jaksolla, nousi hetkeksi sarjakärkeen ja oli mukana synnyttämässä uudenlaista jalkapallobuumia Turkuun. Ensimmäiset paikallisottelut TPS:ää vastaan keräsivät Kupittaalle yli 8 000 katsojaa.

Walleniuksen vahvuudet löytyivät ennen kaikkea puolustuspelaamisesta. Hän ei ollut näyttävien tehopisteiden pelaaja, vaan fyysinen, kokenut ja luotettava puolustaja, jonka arvo näkyi joukkueen tasapainossa. Juuri tällaiselle pelaajalle oli käyttöä Interissä, jonka kokoonpano eli voimakkaasti seuran ensimmäisinä liigavuosina.

Kauden 1997 päätteeksi Inter koki historiansa ensimmäisen putoamisen Veikkausliigasta. Wallenius jäi kuitenkin seuraan. Joukkueen runko säilyi vaikeasta pettymyksestä huolimatta pitkälti koossa, ja tavoitteeksi asetettiin välitön paluu pääsarjaan. Tämä uskollisuus oli olennainen osa 1990-luvun Interin identiteettiä: joukkuetta rakennettiin pelaajista, jotka olivat valmiita jatkamaan yhteistä projektia myös vastoinkäymisten jälkeen.

Paluu onnistui vuonna 1998. Wallenius pelasi Ykkösessä 21 ottelua ja teki samalla ainoan sarjamaalinsa Interin paidassa. Nousu ratkesi dramaattisesti viimeisellä kierroksella Kemissä, jossa Tero Forssin kaksi maalia varmistivat sinimustille paluun Veikkausliigaan. Inter nousi takaisin – tällä kertaa jäädäkseen.

Kaudella 1999 Wallenius oli jälleen joukkueen avainpelaajia. Hän pelasi 27 liigaottelua Interin sijoittuessa heti paluukaudellaan viidenneksi. Samalla seura alkoi lopullisesti vakiinnuttaa asemaansa suomalaisessa pääsarjajalkapallossa. Vuodesta 1999 lähtien Interin liigataival on jatkunut yhtäjaksoisesti, ja Wallenius kuului niihin pelaajiin, joiden kanssa tuo aikakausi alkoi.

Vuonna 2000 Wallenius pelasi peräti 31 liigaottelua. Kausi muistetaan myös Turun paikallisotteluista: Inter voitti TPS:n kaikissa kolmessa liigaderbyssä ja vahvisti asemaansa kaupungin toisena vahvana jalkapallovoimana. Walleniuksen merkitys joukkueelle tunnustettiin jälleen kauden päätteeksi, kun hän sai uransa toisen Annelin pokaalin. Hän on näin yksi niistä harvoista Inter-pelaajista, jotka on palkittu tunnustuksella useammin kuin kerran.

Walleniuksen viimeiseksi pelaajakaudeksi Interissä jäi vuosi 2001. Hän pelasi vielä 23 Veikkausliigaottelua ja kuului joukkueeseen, joka sijoittui sarjassa viidenneksi. Veikkausliigaotteluita hänelle kertyi Interin paidassa kaikkiaan 117. Koko pääsarjaurallaan, Jaro-vuodet mukaan lukien, Wallenius pelasi 190 ottelua.

Pelaajauran päättyminen ei kuitenkaan katkaissut Walleniuksen yhteyttä Interiin. Seuraava merkittävä vaihe alkoi valmennuksen puolella. Hän työskenteli pitkään Interin yhteistyö- ja kehitysjoukkueen pelaajien kanssa ja jatkoi myöhemmin vuonna 2008 perustetun FC Sinimustien valmentajana. Tehtävä oli Interille tärkeä: kehitysjoukkue tarjosi nuorille pelaajille reitin juniorijalkapallosta miesten peleihin ja edelleen Veikkausliigajoukkueeseen.

Walleniuksen työn merkitystä pelaajakehitykselle kuvaa hyvin Interin oma arvio mestaruuskaudelta 2008. Seuran mukaan lähes jokainen tuolloin edustusjoukkueeseen noussut oma kasvatti oli kulkenut jossain vaiheessa Walleniuksen valmennuksen kautta. Samalla hän työskenteli Job Dragtsman taustalla edustusjoukkueen valmennusryhmässä.

Juuri vuonna 2008 Wallenius pääsi kokemaan Inter-uransa suurimman menestyksen. Sinimustat voittivat ensin keväällä Liigacupin ja syksyllä seurahistoriansa ensimmäisen Suomen mestaruuden. Wallenius oli osa valmennusryhmää, jonka työ huipensi pitkän matkan: vain reilut kymmenen vuotta aikaisemmin hän oli itse ollut pelaajana nostamassa Interiä ensimmäistä kertaa Veikkausliigaan. Nyt hän oli valmentajana tekemässä samasta seurasta Suomen mestaria.

Menestys jatkui seuraavina vuosina. Dragtsman valmennuskaudella Inter voitti Suomen Cupin vuonna 2009 sekä saavutti Veikkausliigan hopeaa vuosina 2011 ja 2012. Wallenius kuului pitkään edustusjoukkueen valmennusryhmään ja oli samalla tärkeä jatkuvuuden tuoja seurassa, jonka pelaajisto kehittyi ja uusiutui menestysvuosien aikana.

Kesällä 2016 Walleniuksen vastuu kasvoi vielä yhdellä tavalla. Pitkäaikaisen päävalmentajan Job Dragtsman jätettyä tehtävänsä Wallenius otti Interin väliaikaisen päävalmentajavastuun. Näin hän oli ehtinyt saman seuran väreissä pelaajaksi, kehitysjoukkueen valmentajaksi, edustusjoukkueen apuvalmentajaksi ja lopulta Veikkausliigajoukkueen päävalmentajaksi.

Walleniuksen Inter-tarinassa on myös vahva perheyhteys. Hänen isänsä Arto ”Nasu” Wallenius toimi seuran pitkäaikaisena huoltajana ja kuuluu poikansa tavoin FC Interin kunniagalleriaan. Isä ja poika olivat vuosien ajan näkyvä osa edustusjoukkueen arkea – toinen kentällä ja valmennuksessa, toinen joukkueen taustalla.

Myöhemmin Jami Wallenius on palannut myös Interin juniorivalmennukseen. Hän toimi vielä 2020-luvun alussa seuran B-junioreiden vastuuvalmentajana, mikä jatkoi jo vuosikymmeniä aikaisemmin alkanutta työtä nuorten sinimustien pelaajien kehittäjänä.

Jami Walleniuksen merkitys FC Interille syntyykin harvinaisen laajasta kokonaisuudesta. Hän toi kokemusta puolustukseen aikana, jolloin Inter vasta tavoitteli liigapaikkaa, oli mukana ensimmäisessä nousussa ja rakensi pelaajana perustaa seuran pysyvälle pääsarjataipaleelle. Valmentajana hän puolestaan auttoi seuraavan pelaajasukupolven kasvattamisessa ja kuului ryhmään, joka johdatti Interin sen ensimmäisiin suuriin pokaaleihin.

Harva henkilö yhdistää yhtä konkreettisesti FC Interin kaksi keskeistä kehitysvaihetta: nousun Veikkausliigaseuraksi ja nousun Suomen mestariksi.

Ura FC Interissä

Interissä: 1994–2016 pelaajana ja valmentajana
Pelaajana: 1994–2001
Pelipaikka: puolustaja
Veikkausliigaottelut Interissä: 117
Valmentajana: kehitysjoukkueissa ja edustusjoukkueessa
Väliaikainen päävalmentaja: 2016

Saavutukset Interissä

• Nousu Veikkausliigaan 1995
• Paluu Veikkausliigaan 1998
• 117 Veikkausliigaottelua FC Interissä
• Annelin pokaali 1995 ja 2000
• Suomen mestaruus 2008 valmennusryhmän jäsenenä
• Liigacupin voitto 2008 valmennusryhmän jäsenenä
• Suomen Cupin voitto 2009 valmennusryhmän jäsenenä
• SM-hopea 2011 ja 2012 valmennusryhmän jäsenenä
• Pitkäaikainen työ Interin nuorten pelaajien kehittäjänä
• FC Interin väliaikainen päävalmentaja 2016
• FC Interin kunniagallerian jäsen