Arto Wallenius

Sinimustan arjen väsymätön huoltaja nousuvuosista mestaruuteen

 

Arto ”Nasu” Wallenius kuuluu FC Interin historian pitkäaikaisimpiin taustavaikuttajiin. Hän aloitti edustusjoukkueen huoltajana vuonna 1993 ja jatkoi tehtävässä aina vuoteen 2017 saakka. Neljännesvuosisadan aikana Inter ehti kasvaa alasarjojen kunnianhimoisesta haastajasta vakiintuneeksi Veikkausliigaseuraksi ja lopulta Suomen mestariksi. Wallenius oli mukana koko matkan ajan.

Walleniuksen ensimmäinen kausi Interissä osui ratkaisevaan vaiheeseen seuran historiassa. Vuonna 1993 Inter sai TuTolta paikan Kakkosessa ja rakensi joukkuetta, jonka tavoitteena oli nousta nopeasti ylemmille sarjatasoille. Tavoite toteutui heti: Inter varmisti nousunsa Ykköseen jo hyvissä ajoin ennen kauden päättymistä. Wallenius tuli siis mukaan aikana, jolloin edustusjoukkueen tarina oli vasta pääsemässä kunnolla vauhtiin.

Nousu jatkui nopeasti. Kahden Ykkösessä vietetyn kauden jälkeen Inter varmisti syksyllä 1995 ensimmäisen paikkansa Veikkausliigassa. Seura oli vielä nuori ja toiminta monin tavoin kaukana myöhempien vuosien ammattilaisorganisaatiosta. Pelaajat ja valmentajat kävivät päivisin töissä ja harjoittelivat iltaisin. Myös taustahenkilöiden panos oli siksi olennainen osa joukkueen jokapäiväistä toimintaa.

Kun Inter pelasi ensimmäisen Veikkausliigakautensa vuonna 1996, Wallenius oli mukana joukkueen huoltajana. Sinimustat aloittivat pääsarjataipaleensa komeasti kymmenen ottelun tappiottomalla putkella ja nousivat hetkeksi jopa sarjan kärkeen. Samalla Turun paikallisottelut synnyttivät uudenlaisen jalkapallobuumin Kupittaalle.

Huoltajan työ jää usein näkymättömäksi juuri silloin, kun se tehdään hyvin. Pelaajat ja valmentajat vaihtuvat, mutta joukkueen arjen pitää toimia päivästä toiseen: harjoituksissa, otteluissa ja vierasmatkoilla. Walleniuksen merkityksestä kertoo paljon se, miten seuran perustaja Stefan Håkans on häntä luonnehtinut: ”Ahkera ja aina joukkueen tukena omalla tavallaan ollut pitkänlinjan interiläinen.”

Interin ensimmäiset liigavuodet eivät olleet pelkkää nousukiitoa. Kaudella 1997 joukkue putosi takaisin Ykköseen. Pettymyksen jälkeen seura säilytti kuitenkin vahvan uskonsa projektiin, ja vuotta myöhemmin Inter taisteli tiensä takaisin pääsarjaan. Ratkaiseva nousu varmistui Kemissä kauden 1998 viimeisessä ottelussa. Wallenius oli mukana myös tässä vaiheessa – samoin kuin ensimmäisessä liigannousussa kolme vuotta aikaisemmin.

Vuoden 1998 nousu aloitti Interille uuden aikakauden. Kaudesta 1999 lähtien seura on pelannut yhtäjaksoisesti Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Samalla toiminta alkoi muuttua nopeasti ammattimaisemmaksi. Pelaajisto kansainvälistyi, seura sai ensimmäisen järjestäytyneen kannattajaryhmänsä ja vuonna 2003 edustusjoukkue muutti uuteen kotiinsa Veritas Stadionille. Wallenius pysyi kaiken muutoksen keskellä yhtenä joukkueen tutuista taustahahmoista.

Pitkä työ sai komean palkinnon vuonna 2008. Job Dragtsman valmentama Inter voitti ensin keväällä seurahistoriansa ensimmäisen Liigacupin ja syksyllä ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Mestaruus varmistui Veritas Stadionilla päätöskierroksen 2–0-voitolla FF Jarosta. Wallenius oli edelleen joukkueen huoltaja – 15 vuotta sen jälkeen, kun hän oli tullut mukaan Kakkosessa pelanneeseen Interiin.

Mestaruusvuodessa oli Walleniuksen perheelle vielä yksi erityinen ulottuvuus. Hänen poikansa Jami Wallenius oli liittynyt Interiin pelaajana jo vuonna 1994 ja ehtinyt edustaa seuraa pitkään kentällä ennen valmentajaksi siirtymistään. Mestaruuskaudella 2008 Jami työskenteli edustusjoukkueen valmennuksessa ja Arto huoltajana. Isä ja poika olivat siten yhdessä osa joukkuetta, joka saavutti siihenastisen Inter-historian suurimman menestyksen.

Walleniuksen pitkä ura tarjoaa poikkeuksellisen näkökulman Interin muutokseen. Hänen aloittaessaan seurassa edustusjoukkue oli vasta noussut Kakkoseen ja Inter tunnettiin muun muassa värikkäästä ”Iso-musta”-bussistaan. Myöhemmin joukkue pelasi modernilla Veritas Stadionilla, matkusti euro-otteluihin ja taisteli vuosittain suomalaisen jalkapallon kärkisijoista. Pelaajasukupolvet vaihtuivat, samoin valmentajat ja toimintatavat, mutta ”Nasu” pysyi mukana.

Walleniuksen viimeiseksi kaudeksi edustusjoukkueen huoltajana jäi vuosi 2017. Hän oli tuolloin ollut mukana Interissä 25 vuoden ajan. Harva henkilö on päässyt seuraamaan yhtä läheltä lähes koko edustusjoukkueen kehityskaarta sen alkuvaiheista kotimaisen huippujalkapallon vakiintuneeksi toimijaksi.

Myös pelaaja- ja kannattajayhteisön arvostus kertoo Walleniuksen asemasta. Kun Inter-perhe kokoontui vuonna 2019 seuran kesäjuhlaan ja paikalla oli suuri joukko entisiä pelaajia ja muita seuralegendoja, illan kovimmat aplodit keräsi  huoltajalegenda Arto ”Nasu” Wallenius.

Vuonna 2020 Wallenius valittiin FC Interin kunniagallerian ensimmäisten jäsenten joukkoon. Huomionosoitus muistuttaa samalla siitä, ettei jalkapalloseuran historia synny vain kentällä tehdyistä maaleista, torjunnoista ja voitetuista otteluista. Menestyvä joukkue tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka pitävät arjen liikkeessä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Arto Walleniuksen Inter-tarina on ennen kaikkea tarina sitoutumisesta. Hän oli mukana, kun seura nousi ensimmäistä kertaa Ykköseen ja Veikkausliigaan, kun se putosi ja nousi uudelleen, kun oma stadion avattiin ja kun Suomen mestaruuspokaali viimein nousi sinimustiin käsiin.

Pelaajat ratkaisivat ottelut kentällä. ”Nasu” piti omalta osaltaan huolen siitä, että joukkue pystyi pelaamaan niitä.

Ura FC Interissä

Interissä: 1993–2017
Rooli: huoltaja
Aktiiviaika: 25 vuotta

Merkkipaaluja Interissä

• Nousu Ykköseen 1993
• Nousu Veikkausliigaan 1995
• Paluu Veikkausliigaan 1998
• Liigacupin voitto 2008
• Suomen mestaruus 2008
• Suomen Cupin voitto 2009
• Veikkausliigan hopea 2011 ja 2012
• 25 vuotta FC Interin edustusjoukkueen huoltajana
• FC Interin kunniagallerian jäsen vuodesta 2020