Inter B1-joukkueen päävalmentaja Jusu Karvonen.

Intohimo valmentamiseen sekä omaan kehittymiseen toi Jusu Karvosen Tampereelta Turkuun Inter B1-joukkueen päävalmentajaksi

Harjoittelu Manchester Unitedin kapteenin Bruno Fernandesin kanssa, sekä muut esimerkit omalta kansainväliseltä pelaajauraltaan auttavat Jusu Karvosta Interin nuorien lupauksen ohjaamisessa kohti ammattilaispelaajan uraa.

Inter teki tänä vuonna merkittävän panostuksen seuran huippupelaajakehityksen resursseihin muuttamalla B-junioreiden päävalmentajan roolin päätoimiseksi. Tehtävään haki lukuisia laadukkaita valmentajia, ja usean haastattelukierroksen perusteella tehtävää tarjottiin Jusu Karvoselle. Karvonen aloitti Interin B-junioreiden ykkösjoukkueen päävalmentajana marraskuun alussa, siirryttyään Turkuun kasvattiseuransa Ilveksen organisaatiosta.

– Olin valmentanut Ilveksessä neljä vuotta, ja miettinyt seuraavaa ura-askelta. Halusin päästä pois mukavuusalueeltani, ja hakea uusia näkökulmia ja ammatillista osaamista Ilveksen ulkopuolelta. Kun Interissä avautui hieno mahdollisuus, lähdin mukaan hakuprosessiin. Ensimmäisten 1,5 kuukauden perusteella olen todella kiitollinen, että valitsin Interin ja Inter valitsi minut. Seuran poikkeuksellinen yhteisö ja ihmisten intohimo seuran kehittämiseen ovat vakuuttaneet minut täysin, Karvonen kertoo

Karvosen pelaajaura alkoi Tampereella naapuruston pihapeleissä, sekä Ilveksen Lentävänniemen kaupunginosajoukkueessa 5-vuotiaana. Peliuransa alkuvaiheessa hyökkäävän keskikentän paikalla viihtyneen tamperelaisen urakehitys lähti kiitoon, kun hän sai kutsun 15-vuotiaiden maajoukkueeseen vuotta nuorempana. Ottelut Oulunkylässä Ruotsia vastaan poikivat avausmaalin lisäksi kutsuja testileireille eurooppalaisten huippuseurojen akatemioihin, sekä seuraavana vuonna liigadebyytin Tampere Unitedin paidassa juuri hallitsevaa mestaria Interiä vastaan:

– Se jäi vahvasti mieleen. Juska Savolainen loukkaantui vartin pelin jälkeen, ja Zico laittoi minut tositoimiin lyhyellä lämmittelyllä. Taisimme voittaa 3-2, ja Rafinha teki voittomaalin. Se lämmitti, ja toisaalta olo oli helpottunut, ettei homma kaatunut 16-vuotiaan debytantin otteisiin.

Kutsu akatemiaan kesken lukion oppitunnin

Säännöllisten liigaesiintymisten kautta Karvonen sai 17-vuotiaana urheilulukiolaisena sopimustarjouksen Benfican akatemiasta kesken lukion ruotsin oppitunnin, mutta halusi hakea pelipaikkaa miesten sarjasta solmimalla sopimuksen eteläitalialaiseen, Serie C:ssä pelanneeseen Taranto Calcioon.

– Alku lähti liikkeelle erinomaisesti, muun muassa syötin voittomaalin paikallistavastustaja Materaa vastaan Italian cupissa. Jouluun mennessä olimme lähellä Serie C:n kärkeä, mutta siinä kohtaa päävalmentaja sai potkut, ilman näkyvää syytä. Uusi valmentaja ilmoitti heti, ettei nuorille pelaajille ole luvassa peliaikaa, jonka takia lähdin hakemaan pelimahdollisuuksia lainasopimuksella Cesena Calcion Primavera -joukkueeseen (nuorten sarja Italiassa). Seuraava harjoituskausi alkoi Tarantossa hyvin, mutta samat ongelmat pelipaikan suhteen jatkuivat. Italian reissun jälkeen palasin Hakan ja Ilveksen kautta Pirkanmaalle.

– Italian kokemusten jälkeen kävin Suomessa armeijan, ja olin ns. siviilitöissä hetken. Tämä mahdollisti urani kunnollisen pohdinnan, minkä kautta totesin, että todellisuudessa oma intohimoni jalkapallossa on valmentaminen. Olen aina ollut tekninen pelaaja ja lukenut taktisesti peliä hyvin. Tajusin että valmentaminen ja pelaajien kehittäminen on intohimoni. Avopuolisoni vinkistä päädyin aloittamaan valmennuksen Ilveksen C-joukkueessa, ja lopulta heittäydyin päätoimiseksi valmentajaksi. Voi sanoa, että intohimo valmentamiseen pakotti minut pois siviilitöistä, halusin seurata unelmaani, Karvonen avaa.

 

Karvonen on tehnyt lyhyessä ajassa suuren vaikutuksen Interissä osaamisellaan ja intohimollaan.

– Haluan nähdä intohimoa ja paloa omilla pelaajillani, se mahdollistaa lopulta kehittymisen. Pystyn oman taustani kautta auttamaan nuoria pelaajia eteenpäin. Liigapelaajaksi pääseminen sekä menestyminen ulkomailla tarkoittaa äärettömän kovaa työtä ja kilpailua, mutta samaan aikaan täytyy pystyä säilyttämään itseluottamus ja kokemaan että on pelaajana oikeassa paikassa. Tämä vaatii valmentajalta rehellisyyttä pelaajia kohtaan, kovaa vaatimustasoa mutta samalla suurimpana tukijana olemista kovassa arjessa. Rakkauden ja kovuuden tasapainoilua.

– Hyvä esimerkki omalta uraltani; 19-vuotiaana olin Novara Calciossa testissä samaan aikaan nykyisen Manchester Unitedin kapteenin Bruno Fernandezin kanssa. Bruno oli jo silloin huikea lupaus, eikä kukaan saanut häneltä palloa pois peleissä. Huolimatta taidoistaan, valmentajat eivät antaneet hänelle yhtään periksi, kun hän oli laiska treenien jälkeisissä kestävyysjuoksuissa. Potentiaalista huolimatta, huippu-ura vaatii tinkimätöntä asennetta pelaajilta ja valmentajilta, ja ilman tätä vaatimustasoa Bruno ei olisi tehnyt niin hienoa uraa Novarassa, Udinesessa ja lopulta ManU:ssa ja Portugalin maajoukkueessa.

– Minun tehtäväni on aiheuttaa pelaajille tarpeeksi haasteita ja ongelmia, ja vaatia heiltä täyttä heittäytymistä harjoittelussa ja pelaamisessa. Kun pelaajat vastaavat tähän huutoon, autan kaikissa mahdollisissa asioissa. On tärkeää, että nuoret pelaajat uskaltavat avautua ja tukeutua valmentajaan, myös koulu- ja perheasioissa tarvittaessa. Kun valmentajan ja pelaajan välinen luottamus on tapissa, on mahdollisuus saada pelaajasta maksimi irti. Ja ainoastaan silloin, kun pelaaja saa itsestään maksimin irti, voi kehittyä maksimaalisesti. Syvä henkilökohtainen side pelaajan kanssa, joka syntyy yhteisestä intohimosta ja kovasta vaatimustasosta, on tämän ammatin paras puoli, Karvonen päättää.