Henri Lehtonen muistelee Inter-uraansa

18.10.2017

Inter-ikoni Henri Lehtonen pelaa perjantaina viimeisen kotiottelunsa Veikkausliigassa Interin sinimustassa pelipaidassa. Edustusjoukkueessa kaudella 1998 debytoineen Lehtosen uraan on mahtunut luonnollisesti sekä iloja että suruja.

Lehtonen myöntää, että Inter on antanut hänelle paljon. Jopa enemmän kuin nuorena jalkapalloilijan alkuna olisi uskaltanut toivoa.

– Inter on antanut minulle paljon. Oikeastaan kaiken, mistä olin unelmoinut. Pitkän uran, paljon hyviä ystäviä, kontakteja ja paljon upeita kokemuksia kentällä ja sen ulkopuolella. On ollut Euro-otteluita, Suomen Cupin finaaleja ja tietysti mestaruus. Seuran tuki on ollut tässä kaikessa ehdottoman tärkeä. Se lämmin tunne, mikä tässä seurassa on aina ollut, on unohtumatonta. Sen eteen on ollut hienoa tehdä töitä, kiteyttää Lehtonen.

Yksi unohtumattomimmista muistoista on luonnollisesti Veikkausliigan mestaruuden voittaminen kaudella 2008. Mestaruuden salaisuus oli Pänän mukaan joukkuepeli, yksilöt ja tiivis puolustus.

– Se joukkue, mikä meillä silloin oli jalkeilla, hipoi täydellisyyttä. Meillä oli ryhmässä hyviä yksilöitä ja todellisia joukkuepelaajia. Kaikki tekivät joukkueen eteen töitä. Tämän lisäksi roolit joukkueessa olivat selkeät ja ne sopivat pelaajille hyvin, muistelee Lehtonen.

Interin mestaruusvuonna juuri joukkuehenki kantoi Lehtosen mukaan pitkälle. Tiukat pelit pystyttiin kääntämään voitoksi

– Pelasimme tuolloin paljon tiukkoja otteluita, mutta jotenkin oli aina sellainen tunne, että saisimme käännettyä ottelut eduksemme. Näin myös usein tapahtui. Tämän lisäksi pidimme oman maalin puhtaana. Päästimme tuolloin vain 12 maalia koko kauden aikana. Vanha sanonta: ”Hyökkäys voitta pelejä ja puolustus mestaruuksia,” piti silloin ja pitää edelleenkin paikkansa, korostaa Lehtonen.

Interin menestys ei jäänyt pelkästään kauden 2008 mestaruuteen. Seura juhli Suomen Cupin voittoa kauden 2009 päätteeksi ja vielä kausien 2011 ja 2012 pelaajien kaulaan pujotettiin hopeiset mitalit.

– Kyllä se meidän pelitapa ja pelaajisto loivat pohjan pitkälle menestysjaksolle. Se kantoi mielestäni kauden 2012 loppuun. Sen jälkeen pelaajisto muuttui paljon, eikä pelitapamme sopinut niin hyvin kaikille myöhemmin mukaan tulleille pelaajille. Tuolloin jäimme ehkä polkemaan paikallaan, kun olisi pitänyt jatkaa pelaamisen kehittämistä edelleen, pohtii Lehtonen.

Interin menestyskauden pääarkkitehti oli luonnollisesti joukkueen hollantilainen päävalmentaja Job Dragtsma, joka luotsasi Interiä kymmen vuotta. Interin menestysvuosien aikana kaikki pelaajat kokivat olevansa Pänän mukaan olevan tärkeä osa joukkuetta.

– Hän kuunteli pelaajia paljon. Keskustelimme hänen oikeastaan kaikista asioista, pelaamisesta, harjoittelusta, pelityylistä, pelipaikoista ja oikeastaan kaikesta jalkapalloon liittyvästä. Hän oli erittäin ihmisläheinen valmentaja. Pelaajille tuli joukkueessa olo, että he kaikki ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Tuon myötä ainakin minulle tuli olo, että haluat voittaa otteluita myös hänelle, myöntää Lehtonen

Interin menestys ei ollut Dragtsman aikana ikuista. Hollantilaisen viimeisien vuosien paras menestys olivat kausien 2014 ja 2015 Suomen Cupin finaalipaikat. Tämäkään ei Lehtosen mukaan himmennä hänen sädekehää.

– Vaikka loppua kohti asiat eivät hänen kohdallaan enää sujuneet alkuvuosien tapaan, oli hänessä silti paljon hyvää valmentajana ja ihmisenä, sanoo Lehtonen.

Lehtosen pelillinen huippuvuosi oli ehdottomasti kausi 2011, jolloin hän teki Veikkausliigassa peräti 15 maalia. Kyseisellä kaudella Interin tehoista vastasivat Lehtosen lisäksi Veikkausliigan kovimman hyökkäystrion täydentäneet Timo Furuholm (22 maalia) ja Mika Ojala (16 maalia). Kolmikon yhteispeli oli tuolloin maagista.

– Tärkeintä tuolloin oli varmasti tietynlainen sanaton yhteys, mikä meillä oli kentällä. Tiesimme toistemme liikkeet, ajatukset ja vahvuudet. Osasimme hyödyntää toistemme vahvuuksia myös tosi hyvin. Sen jälkeen kaikki oli helppoa. Välillä tuntui, että ei tarvinnut kuin mennä kentälle, niin asiat alkoivat toimia, muistelee Lehtonen uransa huippukautta.

Lehtosen kanssa vielä tälläkin hetkellä yhdessä pelaavien Ojalan ja Furuholmin lisäksi, haluaa hän nostaa esille Inter-vuosien ajalta muutaman pelaajan. Listan kärjessä on tietysti isoveli Petri ”Pedro” Lehtonen, joka oli Inter-kannattajien suosikki ennen pikkuveljeä.

– Isoveli Pedro on ollut tietysti tärkeä pelaaja minulle. Hän oli esikuva, jonka työmoraalista olen aina pyrkinyt ottamaan oppia. Hän teki hurjasti töitä pelaajana, eikä luovuttanut koskaan. Sitä periaatetta olen itsekin pyrkinyt noudattamaan, toteaa Lehtonen.

Lehtosen pelaajanostot eivät jää pelkästään perhepiiriin.

– Värikkäitä persoonia meillä on aina ollut täällä. Samuli Lindelöf tulee nyt ensimmäiseksi mieleen. Hän oli todellinen väriläiskä Interissä. Aina sattui ja tapahtui hänen kanssaan, nauraa Lehtonen.

Lindelöfin lisäksi Pänä nostaa esiin kovia kansainvälisiä nimiä.

– Näiden kahden lisäksi meillä on ollut täällä todella kovia pelaajia, kuten Raul Peralta, Marcel Mahouve ja nyt Julien Faubert. Tästä kolmikosta löytyy osaamista MM-kisoista asti. Näiden lisäksi haluan nostaa esiin Diego Corpachen ja Aristides Pertotin. Etelä-Amerikkalaisia taitureita, joilla on uskottamattoman hyvä pelinäkemys ja kyky toimittaa pallo, minne he sen halusivat. Upeita pelaajia kaikki, muistelee Lehtonen.

Lehtosesta tuli Interin kapteeni kaudella 2007. Pänä myöntää, ettei vastuullinen tehtävä sujunut heti kuin Strömsössa.

– Vaikka olinkin silloin jo 27-vuotias, niin olin melko lapsenmielinen. Kapteeninnauhan myötä minun piti miehistyä enemmän ja olla enemmän esimerkki muille omalla tekemisellä. Ensimmäinen vuosi oli rehellisesti sanottuna haastava. En oikein tiennyt, miten missäkin tilanteessa olisi pitänyt toimia. Välillä joukkueen sisällä oli kiistanalaisia tilanteita, joita yritin ratkoa vaihtelevalla menestyksellä. Vähitellen kuitenkin kasvoin siihen tehtävään, mikä on ollut erittäin suuri kunnia minulle, myöntää Lehtonen.

Heinäkuussa 37 vuotta täyttänyt Lehtonen on aina ollut kannattajien suuri suosikki. Uransa alkuvaiheessa hän saattoi reissata Interin vierasotteluihin kannattajabussissa, jos paikkaa pelaavassa kokoonpanossa ei tullut. Kiitokset Pänän suusta lähtevät myös heille.

– Haluan kiittää kannattajia siitä tuesta, mitä joukkue ja itse olen heiltä saanut. Muistan hyvin ajat, kun olin joukkueessa vielä vain treenivahvuudessa. Silloin tuli monesti matkustettua heidän kanssa vieraspeleihin ja katsottua kotiotteluita melkeinpä soihtu kädessä joukkuetta kannustaen. Se oli upeaa, myöntää Pänä.

Pänä toivoo myös kannattajien tukea myös jatkossa joukkueelle, erityisesti vaikeampina aikoina.

– Toivoisin heiltä lisää kannattamista. Se on asia, mikä on viime vuosina hiipunut. Ymmärrän sen kuitenkin, sillä he ovat varmasti pettyneitä, kun menestystä ei ole tullut joka vuosi, eikä pelikään ole aina sitä parasta mahdollista ja sitä he ehkä odottavat. Siihen auttaa kuitenkin se, että kannattajat jaksavat kannattaa ja tukea joukkuetta, sen sijaan että huutavat pelaajia ja valmentajia ulos joukkueesta. Se ei kanna yleensä pitkälle. Jatkaa siis joukkueen kannustamista, vaatii Lehtonen.

Henri Lehtosen viimeinen esiintyminen Inter-paidassa Veritas Stadionilla on siis ohjelmassa perjantaina kello 18.30 HJK:ta vastaan.