Henkilökuvassa Juuso Hämäläinen: “Kyllä minä sen kullan haluan”

FC Interin monivuotinen toppari Juuso Hämäläinen on valmis uuteen liigasesonkiin. Hän odottaa José Riveiron johtamalta ryhmältä jälleen menestyksekästä kautta. Kaksi edellistä kautta ovat päättyneet espanjalaisluotsin johdolla hopeajuhliin.

– Aina me pyrimme parantamaan. Ihan sama, mitä me teemme. Ei saa pysyä kylläisenä. Muuten helposti taantuu ja taso laskee. Olemme saaneet pidettyä ryhmän nyt yllättävän hyvin kasassa. Ei suurta vaihtuvuutta ja tullut pari lisäystä. Valmennus on pätevää, joten kyllä uskon, että lähdemme taistelemaan samalla tavalla kuin kahdella viime kaudella, puolustaja ennakoi.

Hämäläinen uskoo, että kauden isossa kokonaiskuvassa suurimmat menestyspaineet saa sysätä muiden seurojen harteille.

– Kaikki tietävät, että HJK:n, KuPS:n ja SJK:n budjetit ovat paljon isommat kuin meillä. Meidän pitää tehdä ne pienet asiat senkin takia hyvin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että valmennuksen ei tarvitse siitä muistuttaa. Pitää olla nälkäinen ja haluta vielä nähtyä enemmän.

 

Hämäläisen viime kausi meni hieman penkin alle loukkaantumisen vuoksi. Pelejä kertyi vyölle Veikkausliigassa vain 14 kappaletta, mikä on paljon totuttua vähemmän.

– Viime kaudella meni nilkka. Sen kanssa taistelin. Välillä pelasin kivuilla ja välillä piikin avulla. Sitten täytyi taas huilata. Se kausi meni vähän siinä. Totta kai toivon, että tuleva kausi on paljon parempi terveyden kannalta. Tämä on kuitenkin osa urheilua. Pitää pysyä positiivisena ja olla katse eteenpäin.

Luottotoppari uskoo vaikeuksien kasvattaneen häntä pelaajana. Hän uskoo edelleen ottavansa kehitysaskelia tasaiseen tahtiin.

– Tuntuu, että joka kausi olen mennyt eteenpäin. Viime kausi oli ensimmäinen kausi, kun minulla on ollut loukkaantumisia. Muuten niitä ei ole oikeastaan ollut yhtään. Se taas kasvatti eri tavalla. Pystyin kehittämään niitä mahdollisia henkisiä heikkouksia ja menin eteenpäin pelaajana kentän ulkopuolisissa asioissa. Se on tärkeää, että pyrkii parantamaan aina.

Kolmen peräkkäisen hopean mies

Ennen kahta edellistä hopeakautta Interissä, Hämäläinen pelasi kolme vuotta Rovaniemen Palloseurassa. Viimeisin vuosi pohjoisessa tuotti niin ikään hopeisen mitalin.

– Minä olen tässä vähän miettinyt, että kumpi olisi hienompi saada, kymmenen hopeaa putkeen vai se kulta, Hämäläinen naurahtaa.

Leikki jää nopeasti sikseen.

– Kyllä minä sen kullan haluan, mutta ei se ole minua mitenkään muuttanut. Olen aina antanut kaikkeni. Totta kai se (kulta) on ollut lähellä. Se tulee, jos on tullakseen. Pitää pysyä nälkäisenä ja yrittää parhaansa. Mitään pakkomiellettä siitä ei kannata ottaa, Hämäläinen korostaa.

Hän kokee itsensä varsin kilpailuhenkiseksi.

– Yleisesti häviäminen ärsyttää. Totta kai se riippuu myös odotuksista, mille joku hopea vaikka maistuu. Interissä nyt nämä hopeat on tullut niin, että meillä on ollut odotusarvo korkealla. Se tuntuu erilaiselta kuin kolme vuotta sitten Rovaniemellä, jossa odotukset eivät olleet samanlaiset.

Interissä vallitsee henkinen tila, jossa menestyksen tavoittelu on tehty mieleiseksi. Huolimatta siitä, että moni odottaa onnistumisia vuosi toisensa jälkeen.

– En koe paineita, tai ainakaan tunne niitä. Se on helppoa, kun joka peliä lähdetään voittamaan. Ei tarvitse mitään sumplia.

FC Inter on kehittynyt vuosien saatossa

Hämäläisellä on menossa nyt hänen ammattilaisuransa toinen pätkä turkulaisseurassa. Hän pelasi liigauransa alkuvuodet Interissä aikavälillä 2013-2015 ennen lähtöä Rovaniemelle. Kovaotteinen toppari kokee, että seura on selvästi kehittynyt esimerkiksi vuodesta 2013.

– Seura on muuttunut ja yhteiskunta on muuttunut. Kaikki on muuttunut.

– Seura on mennyt paljon eteenpäin. Fasiliteetit ovat parantuneet selvästi ja myös koko suomalainen futis on mennyt eteenpäin selkeästi. Vuonna 2013 tuntui, että Veikkausliigassa saattoi osa peleistä olla vähän helpompia, mutta nyt tasoerot joukkueiden välillä ovat pienentyneet.

Hämäläisen mukaan yksi muutos Interissä on ylitse muiden.

– Pakko sanoa, että se isoin ero on tapahtunut Interin junnupuolella. Veljeni pelaa nyt junioreissa, niin olen nähnyt läheltä sen eron, mitä se oli verrattavissa minun junnuaikaani Interissä. Interin junioreilla on kaikki viimeisen päälle hyvin nyt. Se loppu ammattilaiseksi pääsemisestä on vain itsestä kiinni. Olosuhteet siihen on kunnossa. Täällä on salit, psykologit ja kaikki mahdolliset. Se on aivan fantastista, yli 200 liigaottelun mies hehkuttaa.

Tulevaisuuden suuri johtaja

Juuso Hämäläinen pääsi kokemaan seurassa ne vuodet, kun edustusjoukkueen pukukoppi suorastaan vilisi suuria johtajia ja kokeneita seuralegendoja. Joukosta löytyi esimerkiksi useiden satojen otteluiden Ari Nymania, Henri “Pänä” Lehtosta ja Magnus Bahnea.

Hämäläinen myöntää, että hän on varmasti saanut heiltä oppia johtamiseen. Jopa tiedostamattaan.

– Kaikki olivat niin erilaisia persoonia. Se oli varmaan se hienoin juttu, että oli niin laidasta laitaan ihmistyyppejä. Sieltä on varmasti tullut jokaiselta heistä vaikutteita siihen johtamiseen, mutta vaikea eritellä niitä näin äkkiseltään.

– Pänä, Arska, Mankku, Ojala (Mika)… en oppinut heiltä pelkästään sitä johtamista. He kaikki olivat hyviä ihmisiä. Olen oppinut siitäkin tosi paljon. Se on mielestäni elämässä tosi tärkeää, että millainen olet ihmisenä. Heidän hyvyytensä ihmisenä peilasi suoraan siihen johtajuuteen. Tämä on se heidän iso perintönsä.

Yksi johtavista pelaajista oli persoonana kuitenkin se selvästi mieleenpainuvin.

– Sanotaan, että Severi Paajanen haukkui minut päivittäin maanrakoon. Sen takia minä halusin joka ikinen päivä näyttää ja tulla parempana takaisin. Pakko sanoa varmaan sen takia Seve.

Hämäläinen oppi ymmärtämään Inter-fanien suursuosikki Paajasta vuosien saatossa.

– Silloin nuorena minun tunteet häntä kohtaan oli ehkä enemmän vihaisia, mutta sen jälkeen se on ollut pelkkää rakkautta, toppari purskahtaa nauruun ja kehuu samaan hengenvetoon ystäväsmielisiä välejään kaikkiin edellä mainittuihin legendoihin.

Hämäläisellä on itsellä ikää 27 vuotta. Parhaat pelivuodet ovat vasta käsillä, mutta silti puolustaja kuuluu joukkueen kokeneimpaan kolmannekseen. Hän myöntää, että johtavan pelaajan rooli on hänelle hyvin luonnollinen.

– Totta kai aina yritän boostata muita. Johtajuus ja kaikki on muuttunut ajan saatossa. Nykysukupolvi on hyvin erilaista. Kaikki on muuttunut niistä minun nuoruusvuosistani. Nykyään tulee sellaisia hyvin päättäväisiä junnuja, jotka pystyvät puhumaan asioista. Se ei ollut ennen vanhaan niin normaalia. Toki yritän auttaa aina joukkuekavereitani. Ikään katsomatta.

Kapteenistoon kuuluvan keskuspuolustajan oman arvionsa mukaan hänen selkein johtamiselementtinsä on tietyn vaatimustason ylläpitäminen.

– Vaadin muilta paljon. Vaatiminen ei pidä tapahtua pelkkiä junnuja kohtaan, vaan sinun pitää vaatia tasapuolisesti kaikilta muiltakin. On se sitten Furuholm (Timo) tai Moisander (Henrik).

Hämäläisellä on selvästi kypsä asenne siihen, kuinka kanssapelaajille kannattaa välittää viesti perille.

– Välillä se vaatiminen on tsemppaamista ja välillä se on vähän rankempaa rakkautta. Tärkeintä on kuitenkin se, että miten luet sitä ihmistä. Kestääkö hän kovempaa palautetta vai tuleeko hänelle paha mieli? Sen myötä kun olemme paljon yhdessä, niin ihmisen oppii tuntemaan kyllä hyvin.

Kypsiä ajatuksia viljelevä Hämäläinen on potentiaalisimpia nimiä, kun puhutaan tulevaisuuden Inter-legendoista. Interin yhteistyökumppani painotalo Lightpress Oy toimitti ja asensi hiljattain valokuvatapetin Interin pelaajaloungen seinään. Tapetissa komeilevat Interin seuralegendat. Saattaa olla, että myös Hämäläinen päätyy vastaavaan elementtiin kunnianosoituksena vielä jonain kauniina päivänä.

– Siellä on aika kovaa äijää. Pitäisi vielä muutama vuosi täällä pelata ja iskeä pari tärkeää maalia, toppari aprikoi pilke silmäkulmassa.

Pukukoppihierarkia pehmentynyt

Hämäläinen paljastaa, että yhä harvemmin uudet tulokkaat saapuvat edustusjoukkueen myyttiseen pukukoppiin täristen jännityksestä. Hierarkiapeli on muuttunut alle kymmenessä vuodessa selvästi pehmeämpään suuntaan. Vaikka tulokkaat usein vielä keräävätkin pallot ja tötsät harjoitusten päätteeksi, niin muutoin ilmapiiristä paistaa tasa-arvoisuus pelaajien kesken.

– Silloin kun minä tulin joukkueeseen, minulle sanottiin, että “mene saunaan vaihtamaan kamat.” Ei nykypäivänä noin voi enää sanoa. Se asia on muuttunut paljon. En tiedä mistä se johtuu. Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. En sano, että asia on pelkästään hyvä tai huono.

Aina nuoren pelaajan ei kannata kuitenkaan olla ensimmäisenä valitsemassa paikkaa vaikkapa bussista vieraspelimatkoilla tai istumapaikkaa pukukopista. Jonkinlainen kokemuksen suoma etu kuuluu asiaan. Hämäläiselle tulee heti mieleen yksi nimi, jota tarvitsi aika ajoin toppuutella.

– Elias Mastokangas oli vähän tällainen, mutta hän onkin aikamoinen persoona. Kyllä nykypäivänä pukukoppiin on paljon helpompi tulla ihan yleisesti.

Mastokangas on edelleen Interin sopimuspelaaja, mutta pelaa tällä kaudella lainassa IFK Mariehamnin joukkueessa.

– Hän oli niin paljon äänessä, että kyllä sen huomaa, että mies puuttuu. Meidän pukukoppiympäristö muuttui kummasti rauhallisemmaksi. Kyllä siellä on muitakin äänekkäitä, mutta se rintama on hieman tasaisempi. Enää ei myöskään ole sellaisia kuppikuntia mitä ennen, vaan nyt kopissa on yhtenäinen ryhmä. Sellainen sekasoppa, mikä on kyllä hyvä juttu, fyysisen pelin taitaja kehaisee.

Raisiosta jalkapalloammattilaiseksi

Hämäläinen ilmoitti jo päiväkodissa, että hänestä tulee isona jalkapalloammattilainen. Näin myös kävi. Siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Hämäläinen ei osaa vielä tarkemmin sanoa. Hyviä pelivuosia on varmasti jäljellä vielä lukuisia, mutta ajatus tuntuu pysyvän pitkälti aina seuraavassa pelissä tai harjoituksissa.

Esimerkiksi ulkomaan kentille ei ole pakko päästä vain statuksen vuoksi.

– Mikään ei ole ikinä pakko. Menisinkö pelaamaan etelään pelkällä ruokapalkalla? I don’t think so. Totta kai haluan pelata mahdollisimman parhaalla tasolla, mihin pystyy. Se on sitten eri asia, tuleeko sellaista mahdollisuutta vai ei.

– En ole ikinä ottanut siitä asiasta stressiä, että minun olisi pakko päästä johonkin. Joillekin muille asia on saattanut ollakin niin. Täällä on kuitenkin hyvä olla ja annan joka päivä kaikkeni. Katson mihin se riittää. Teen asiat niin, että uran jälkeen voin sanoa, että “tämän parempaan en pystynyt.” Joskus tulee mahdollisuus lähteä, joskus ei, Hämäläinen valaisee ajatusmaailmaansa.

Hämäläinen on kotoisin Raisiosta. Hän kertoo olevansa varsin kotiseuturakas ihminen.

– Olen hyvin ylpeä siitä, että olen Raisiosta. En olisi mihinkään muualle halunnut syntyä. Minulla oli hyvä lapsuus.

Hämäläinen kuvailee pyynnöstä tyypillisen raisiolaisen.

– Se on sellainen kova äijä. Vähän huumorintajuinen ja sellainen bensalenkkari oli tyypillinen minun aikanani. En siis sano, että itse olen bensalenkkari, mutta yleisesti raisiolainen on. Muihin noista kyllä täsmään, Hämäläinen toteaa jopa uskottavasti.