
Ville Nikkari

Nikkari kamppailee pallosta europelissä belgialaista Genkiä vastaan kesällä 2010. Kuva: Tero Wester.
Koko pelaajauransa Interille omistanut laitapuolustaja
Ville Nikkari on poikkeuksellinen FC Interin oma kasvatti. Turussa syntynyt Nikkari siirtyi Interiin Turun Nappulaliigasta vuonna 2000 ja edusti seuraa juniorivuosistaan aina pelaajauransa päättymiseen asti. Hän ei pelannut ammattilaisurallaan yhdessäkään toisessa seurassa, vaan kantoi sinimustaa pelipaitaa koko liigauransa ajan vuosina 2006–2014.
Nikkari teki Veikkausliigadebyyttinsä vain 17-vuotiaana toukokuussa 2006 FC Hakaa vastaan. Nuori laitapuolustaja oli jo juniorivuosinaan kuulunut ikäluokkansa maajoukkueisiin ja eteni myöhemmin Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen. Interissä hänen kehityksensä vei junioreista pääsarjajoukkueen pitkäaikaiseksi runkopelaajaksi.
Pelipaikaltaan Nikkari oli ensisijaisesti oikea laitapuolustaja, mutta hän pystyi pelaamaan myös puolustuslinjan vasemmalla laidalla. Hänen pelaamistaan luonnehtivat rauhallisuus, tekninen varmuus ja hyvä puolustaminen yksi vastaan yksi -tilanteissa. Nikkari pystyi osallistumaan pallolliseen peliin ja tukemaan hyökkäyksiä, mutta hoiti puolustajan perustehtävät kurinalaisesti.
Nikkari oli mukana Interin historiallisella mestaruuskaudella 2008. Hän pelasi ennen elokuussa todettua selkänikaman rasitusmurtumaa 14 liigaottelua ja kuului alkukaudella joukkueen vahvasti esiintyneisiin pelaajiin. Vaikka loukkaantuminen päätti hänen kautensa ennen ratkaisuotteluita, Nikkari oli mukana rakentamassa joukkuetta, joka voitti Interin ensimmäisen Suomen mestaruuden.
Mestaruuden jälkeen Nikkari jatkoi kilpailua paikasta Interin puolustuksessa. Varsinaisen läpimurtonsa vakituiseksi avauskokoonpanon pelaajaksi hän teki kaudella 2010, jolloin hän pelasi 21 liigaottelua. Monipuolisuutensa ansiosta Nikkari pystyi vaihtamaan tarvittaessa puolustuksen laidalta toiselle.
Vuonna 2012 Nikkari saavutti sadan Veikkausliigaottelun rajapyykin. Hänen ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt liigamaalinsa syntyi myöhemmin samalla kaudella vierasottelussa FC Lahtea vastaan. Maalimäärä ei kuitenkaan kuvaa laitapuolustajan merkitystä Interille: Nikkarin arvo perustui ennen kaikkea pitkäjänteiseen, tasapainoiseen ja joukkueen pelitapaa tukevaan puolustuspelaamiseen.

Nikkari ydinosaamisensa äärellä riistämässä palloa, vastassa Hongan Nicholas Otaru. Kuva: Juha Tamminen 2011.
Yksi Nikkarin uran mieleenpainuvimmista osumista syntyi eurokentillä kesällä 2013. Hän vei Interin johtoon Eurooppa-liigan karsintaottelussa färsaarelaista Víkingur Gøtaa vastaan. Olosuhteet olivat vaikeat kovan tuulen ja sateen vuoksi, mutta Nikkarin maali toi Interille tärkeän vierasosuman 1–1-tasapeliin päättyneessä ottelussa.
Nikkarin uraa varjostivat useat loukkaantumiset. Mestaruuskauden selkävamman lisäksi hän kärsi myöhemmin muun muassa nivusvaivoista, jotka vaativat kaudella 2013 leikkaushoitoa. Takaiskuista huolimatta hän palasi kerta toisensa jälkeen Interin kokoonpanoon ja pelasi seurassa kaikkiaan 169 Veikkausliigaottelua.
Kauteen 2014 päättynyt pelaajaura oli kokonaisuudessaan vahva osoitus seurauskollisuudesta. Nikkari oli Interin juniori, liigapelaaja, mestari ja eurokentillä esiintynyt oman seuran kasvatti. Hän edusti Interiä aikana, jolloin seura nousi ensimmäisen mestaruutensa jälkeen pysyvästi suomalaisen pääsarjajalkapallon johtavien joukkueiden joukkoon.
Ville Nikkarin uran merkitys ei muodostu ainoastaan ottelumäärästä ja saavutetuista pokaaleista, vaan myös siitä, että koko hänen pelaajapolkunsa nappulavuosista ammattilaisuran viimeiseen otteluun tapahtui sinimustien riveissä.
Ura FC Interissä
Juniorivuodet: 2000–2005
Veikkausliigakaudet: 2006–2014
Veikkausliigaottelut: 169
Veikkausliigamaalit: 1
Pelipaikat: oikea ja vasen laitapuolustaja
Saavutukset Interissä
- Suomen mestaruus 2008
- Veikkausliigan hopea 2011 ja 2012
- Suomen Cupin voitto 2009
- Veikkausliigadebyytti 17-vuotiaana vuonna 2006
- Sadas Veikkausliigaottelu vuonna 2012
- Maali Eurooppa-liigan karsinnassa 2013
- FC Interin kunniagallerian jäsen

Nikkari Turun Derbyssä kaudella 2011. Kuva: Juha Tamminen.
Sivu päivitetty 25.07.2026


































