Viki Savonen on aloittanut työt Interin pelaajatarkkailun päällikkönä – tutustu Vikiin!

Viki Savonen on kasvanut pelaajatarkkailun ja jalkapalloanalytiikan osaajaksi tekemällä monipuolisesti töitä huippuvalmennustiimien kanssa Kuopion Palloseurassa. Savonen aloitti työt Interin pelaajatarkkailun päällikkönä vuodenvaihteessa, ja muutti puolisonsa kanssa Turkuun.

 

Tervetuloa Turkuun ja Interiin Viki! Kerrotko alkuun, millainen on oma jalkapallopolkusi, miten päädyit lajin pariin?

– Kiitoksia! Aloitin jalkapallon ala-asteen alussa, kun liityin luokka- ja naapurustokavereiden kanssa KuPS:n paikalliseen kaupunginosajoukkueeseen KuPS Karhuihin. Lapsuuden kesälomat kuluivat käytännössä heräämisestä asti Kuopion eri pelikentillä, kun kokosimme peliporukat kasaan tekstiviesteillä. Niiltä ajoilta on jäänyt paljon ystäviä, jotka ovat mukana elämässäni edelleen yli 20 vuotta myöhemmin. Aktiivisen kaveriporukan kautta jalkapallosta tuli loppuelämäkseni tärkeä osa identiteettiäni. Se että olen saanut intohimosta myös ammatin, on upea asia.

– Olin pienestä alkaen jalkapallo- ja urheilunörtti, seurasin kaikkien sarjojen tuloksia ja joukkueita. Pelin kokonaisuus kiinnosti minua aina, ja kävin jo nuorena keskusteluja valmentajien kanssa pelaamisesta ja päätöksistä. Kerran valmentaja otti minut vaihtoon kesken pelin, ja kun kysyin syytä, hän kertoi haluavansa minut taktiseksi tuekseen penkille.

– Olin innokas keskikenttäpelaaja, mutta en mikään nuorisolupaus. Pelaaminen oli enemmän hauskanpitoa, kuin vakavaa huippu-urheilua, mutta siitä on silti jäänyt mieleen hienoja muistoja, mm. turnausmatkat. Hauskana yksityiskohtana: pelasimme paikallista tenavaliigaa pienkentillä sekä Siilinjärvellä, että Kuopion Keskuskentällä. Selkeästi Veikkausliigastadionin suuret valot olivat minulle pelaajana liikaa; tein maaleja Siilinjärvellä mutta en Keskuskentän peleissä!

– Olen aina ollut ihmisenä sellainen, että otan minua kiinnostavat asiat vakavasti ja heittäydyn niihin. Kun teini-ikäisenä tajusin, ettei jalkapallon pelaamisesta tule ammattia, pelasin niin kauan kuin se oli hauskaa. Kun lopulta lopetin pelaamisen, mielenkiinto lajia kohtaan loppui täysin kokonaiseksi vuodeksi. Voi jopa sanoa, että minulle tuli jalkapalloähky. Vuoden jälkeen kaverini houkutteli minut katsomaan KuPS:n liigaottelua, ja siitä kiinnostus ja intohimo lajiin heräsivät uudelleen.

 

Päädyit KuPS:iin töihin mielenkiintoista reittiä pitkin?

– Lukioaikana olin aktiivinen silloin uudessa some-alustassa Twitterissä. Jotain kautta minua pyydettiin tekemään omaan twitter-tiliini live-seurantaa KuPS:n ottelusta, ja seurassa oltiin siihen ilmeisesti tyytyväisiä, koska minua alettiin pyytämään avuksi monipuolisesti eri seuratöihin. Muun muassa päivitin seuran twitter-tiliä ja lopulta aloin saamaan töistä hieman palkkaakin. Tein hommia monipuolisesti opiskelujeni aikana, ja 2017-2018 työmäärä alkoi lopulta olla täysipäiväisen työntekijän tasolla. Ensimmäinen varsinainen vastuuroolini oli mediapäällikkö.

– Samanaikaisesti toimistotöiden ohella aloitin myös edustusjoukkueen urheilupuolella. Kaudella 2014 turkulaisille tuttu Marko Rajamäki oli KuPS:n päävalmentajana, ja Rapa pyysi minut kuvaamaan edustuksen treenejä. Homma laajeni otteluiden kuvaamiseen ja videoklippien tekemiseen. Siitä eteenpäin tein samanaikaisesti töitä toimisto- ja urheilupuolella. Alkuvaiheessa tein kotona videoklippejä omasta tai vastustajien pelaamisesta, latasin ne muistitikulle ja lähdin stadionille katsomaan niitä Rapan kanssa. Näiden läpikäyntien aikana aloin pikku hiljaa ymmärtämään, mitä asioita ammattivalmentaja katsoo pelaamisesta, ja sen kokemuksen kautta aloin myös itse tuomaan näkemyksiä videoista. Oivalsin, että oli tärkeää tuoda keskusteluun perusteltuja näkemyksiä, sillä vaikka ne eivät olisi oikeita, keskustelun ja argumentaation kautta voidaan kehittää kaikkien näkemystä.

 

Miten urheiluosaamisesi ja -roolisi kehittyivät vuosien aikana?

– Muutaman vuoden jälkeen huomasin, että minulla oli halua kääntää fokustani urheilupuolelle, vaikka tein edelleen myös toimistotöitä. Tajusin myös, että minun pitää kasvattaa osaamistani ja antaa näyttöjä urheilutoimenjohtajille ja päävalmentajille. Pääsin oppimaan monipuolisesti työskentelemällä KuPS:n eri valmennustiimien kanssa. Ensimmäisten vuosien aikana sain kokemuksia uusien asioiden oppimisesta, mutta 2017-2018 tunsin todella tekeväni myös vaikutusta seuran urheiluasioihin.

– Merkittävä jakso oli, kun Pietarin Zenitin pelaajatarkkailutiimissä toiminut Konstantin Shipulin siirtyi urheilutoimenjohtajaksemme loppuvuodesta 2017. Hänellä oli minua kiinnostavaa osaamista, ja minä puolestani pystyin tuomaan hänelle osaamista ja apua Suomen toimintaympäristössä toimimiseen. Tajusin että tähän mahdollisuuteen täytyy heittäytyä täysillä, ja minusta tuli käytännössä hänen pelaajatarkkailijansa. Mieleen palaa esimerkiksi tilanne, jossa etsimme vasenta laitapuolustajaa. Konstantin antoi minulle pitkät pelaajalistat, ja pyysi suosittelemaan joukosta oikeita pelaajia. Annoin hänelle aineistoon perustuen kaksi suositusta, ja kuukautta myöhemmin toinen suosituksista, Luis Carlos Murillo, liittyi joukkueeseen. Hän oli lopulta vuosia liigan parhaita laitapuolustajia.

– Vuonna 2021 pääsin irtautumaan toimistoasioista täysin urheilupuolelle, jolloin rooliini kuuluivat vaihtelevalla painotuksella pelaajatarkkailu, rekrytointi, analyysi ja muut valmennuksen tukitoiminnot.

– Minulla ei ole virallista jalkapalloanalyytikon koulutusta, mutta kun Palloliitto alkoi järjestää vastaavaa koulutusta ensimmäistä kertaa, kysyivät he halukkuuttani lähteä kouluttajaksi.

 

Miltä siirto Kuopiosta Turkuun tuntui?

– Pystyimme saavuttamaan Kuopiossa merkittäviä asioita joukkueen ja valmennuksen kanssa. Erityisesti viimeiset kaksi mestaruutta, vierastasapeli Lontoossa Crystal Palacea vastaan ja jatkopaikka Konferenssiliigassa olivat hienoja saavutuksia. Tämän jälkeen en nähnyt realistisesti, miten olisin päässyt korkeammalle KuPS:n kanssa. Siten oman työurani huippukehitys Kuopiossa tuli saavutettua, ja samalla monipuolinen taustani toi minulle liian laajan tehtäväpaletin riittävään keskittymiseen ja kehittymiseen. Interissä pääsen keskittymään ja kehittämään minua ammatillisesti kiinnostavia asioita, ammattitaitoisen ja riittävän laajan tiimin osana.

– Ihmiset, joihin olen päässyt tutustumaan, ovat tuoneet Interistä jo lyhyessä ajassa erinomaisen kuvan. Tunnelma organisaatiossa on lämmin, ja samalla kaupungista on jäänyt erinomainen fiilis! Näitä töitä pystyisi tekemään etänä, mutta minulle on tärkeää olla läsnä, antaa itsestään kaikkensa ja päästä tutustumaan myös Interin seurayhteisöön.

Sinulla on pitkä kokemus ja näkemys mm. pelaajatarkkailusta ja analytiikasta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Missä näet, että Suomessa mennään tällä hetkellä?

Kun olen tutustunut ja keskustellut kansainvälisissä ympyröissä, tuntumani on, että suomalainen valmennusosaaminen itsessään on korkeaa. Seuroissa on onneksi samalla herätty urheilujohtamisen merkitykseen. Osaavat tekijätkin tarvitsevat johtamista.

Aika monissa seuroissa panostetaan jopa 70-80 % koko seuran budjetista edustusjoukkueen pelaajiin, mutta todella vähän siihen, miten edustusjoukkueen pelaajat valitaan. Seuraava kehitysvaihe on pelaajatarkkailun kasvavan osaamisen ja prosessien kytkeminen lopulliseen päätöksentekoon. Laajasti sanottuna, seurojen huippu-urheilun tiedolla johtaminen on prosessina menossa oikeaan suuntaan, mutta vielä kesken.

Esimerkiksi syksyn Konferenssiliigan liigavaiheessa otin tavaksi verkostoitua vastustajiemme omaa rooliani vastaavien henkilöiden kanssa, ja jakaa ajatuksia ja osaamista pelien yhteydessä. Oli tietyssä mielessä huojentavaa nähdä, että vaikka vastustajilla saattaa olla kymmenkertainen budjetti, urheilujohtamisen ja pelaajarekrytoinnin haasteet ovat silti samantyyppisiä!

 

Sukellamme myöhemmin tänä vuonna Interin pelaajatarkkailu- ja rekrytointiprosesseihin tarkemmin, mutta yksittäinen pelaajatarkkailun kysymys jo tässä vaiheessa: miten paljon painoarvoa annat pelaajan persoonalle ja sopeutumiskyvylle verrattuna puhtaaseen pelilliseen laatuun? Miten tätä voi mitata ja kehittää?

Tämä on tärkeä teema, sillä pukukopitkin ovat sosiaalisesti dynaamisia, jopa herkkiä ympäristöjä. Pyrin löytämään kiinnostavan pelaajan ympäristöstä tietoa pelaajan persoonallisuudesta. Jos tulee viestiä esim. ilmapiirin heikentämisestä, tällaiset pelaajaehdokkaat on yleensä jätetty pois. Toisaalta kaikkien ei tarvitse olla kilttejä, vaan kopista täytyy löytyä sopivaa särmää esim. vaatimustason ylläpidossa.

Tämän prosessin mittaaminen ei ole helppoa, mutta alkuun päästään näillä keskusteluilla, pelaajan haastatteluilla sekä mahdollisuuksien mukaan myös testijaksoilla, jolloin nähdään pelaajan toimimista ryhmässä. Aina tämä ei ole helppoa, vaikka alkukartoitus tehtäisiin kuinka hyvin.

 

Lopuksi, millaiset terveiset haluat lähettää interiläisille?

Kovalla innolla odotetaan, että kevät tulee ja kausi lähtee käyntiin. Odotan kovasti, että päästään nauttimaan peleistä. Minua saa aina vetäistä hihaista ja tulla kyselemään kuulumisia! Näitä töitä voi myös tehdä etänä, mutta minulle on todella tärkeää olla paikalla ja päästä tutustumaan Interin seurayhteisöön.