Tapahtumarikkaat vuodet Italiassa näyttivät jalkapallon molemmat puolet – Tutustu Henri Salomaahan

Henri Salomaa on vuonna 2003 syntynyt laitahyökkääjä. Hän on kasvanut Helsingin Tammisalossa ja saanut jalkapallo-oppinsa HJK:n juniorijoukkueissa. Kaudella 2021 Salomaa siirtyi Etelä-Italiaan Serie A-seura US Leccen akatemiaan. Tapahtumarikkaat vuodet Italiassa näyttivät Salomaalle sekä jalkapallon hyvät että huonot puolet. Salomaa liittyi Interin riveihin loppuvuodesta 2025 ja hakee nyt läpimurtoa miesten sarjoissa.

Hei Henri. Vietit nuoruutesi Helsingin Tammisalossa, millainen ympäristö se oli?

– Tammisalo oli tosi hyvä paikka kasvaa, siellä oli paljon luontoa ympärillä ja tilaa leikkiä. Liikuimme alueella todella paljon yhdessä pikkuveljeni ja kavereideni kanssa. Lapsuudesta on jäänyt vahvasti muistiin tietynlainen vintiömäinen keppostelu naapurustossa!

– Perheeseeni kuuluu isä, äiti, pikkuveli sekä hieman vanhempi velipuoli. Perheeni on aina ollut hyvin kannustava ja tukeva, heillä on ollut todella iso rooli siinä, että olen voinut jahdata unelmaani ammattilaisjalkapallosta.

 Mitkä muut asiat ovat perheessänne tärkeitä?

– Ehdottomasti musiikki. Isäni soittaa todella paljon akustista kitaraa, ne tutut kappaleet ovat toinen kirkas muisto lapsuudestani. Kävin itse lapsena pianotunneilla. Pikkuveljeni opiskelee tällä hetkellä ja tekee musiikkia tuottajana, hän on musiikin osalta selkeästi lahjakkaampi.

– Toinen tärkeä asia ovat olleet kesämökkireissut. Meillä on kesämökki itseasiassa Turun saaristossa, Sandössä. Mökki on isän puolelta sukua muutaman sukupolven takaa, siellä on tullut vietettyä paljon aikaa nuorena. Odotan jo kevättä, että pääsen vapaapäivinä mökille kalastamaan.

Miten jalkapallourasi alkoi?

– Jalkapallourani alkoi konkreettisesti päiväkodin pihalla. Pelasin pallon kanssa kaikki päiväkodin ulkoiluhetket, ja sen vuoksi päiväkodin ohjaaja suositteli isälleni, että minut kannattaisi viedä jalkapalloharjoituksiin. Perheessämme ei ole muuten palloilutaustaa, joten päiväkodin ohjaajan vinkki oli tärkeässä roolissa. Liityin ensin HJK Laajasaloon, ja sen jälkeen hain ja pääsin HJK:n junioriakatemiaan, johon koottiin ikäluokan parhaat pelaajat. Myös pikkuveljeni Joel Salomaa pelasi HJK:n akatemiajoukkueessa, mutta hän joutui lopettamaan rasitusvammojen takia. HJK:n juniorijoukkueet olivat todella hyvä paikka kasvaa ja kehittyä jalkapalloilijana.

– Juniorivuosilta ovat jääneet mieleen erityisesti kaikki ulkomaanturnaukset, mm. Italiassa ja Tanskassa. MiniEuro-turnaukset olivat todella siistejä, kun pääsimme kohtaamaan eurooppalaisten suurseurojen junioreita.

– Kun olin pelannut HJK:n junioriputken läpi, siirryin Klubi04:ään. Hyppy miesten joukkueeseen ei tuntunut ihmeelliseltä, koska käytännössä kaikki joukkueen pelaajat olivat samanikäisiä ja nousseet joukkueeseen HJK:n juniorijoukkueista. Peleissä eron sitten huomasi, kun vastustajat olivat paljon fyysisempiä. Onnistuimme kuitenkin nousemaan kakkosesta ykköseen.

Aika Italiassa

Siirryit vuonna 2021 HJK:sta Italian US Leccen organisaatioon. Miten tämä siirto käytännössä syntyi ja miltä tuntui saada mahdollisuus lähteä Serie A -seuraan?

– Ensimmäinen kontakti tuli kesällä. Lecce lähestyi minua agenttini kautta, koska olivat nähneet minut U17-maaottelussa. He halusivat minut akatemiaansa. Vaikken ollut välttämättä osannut kuvitella ammattilaisuutta jalkapallossa, olin aina halunnut pelata Euroopassa junioriakatemiassa. Katsoin siksi jopa enemmän UEFA Youth Leaguen maalikoosteita kuin vaikka Mestarien Liigan otteluita.

– Leccen akatemia pelasi Italian korkeimmalla juniorisarjatasolla, ja mietin oman tasoni riittävyyttä. Mahdollisuus jahdata omaa unelmaa oli kuitenkin niin suuri, että päätin lähteä. Vanhempani suhtautuivat siihen todella hyvin ja kannustivat minua.

Millainen ympäristö US Lecce oli ja miten siirto Italiaan sujui?

– Minulle ei tullut siinä vaiheessa järkyttävää kulttuurishokkia, koska Leccen U19-joukkueen työkieli oli englanti ja käytännössä kaikki avauksen pelaajat olivat ulkomaalaisia, jonka ansiosta pystyimme samaistumaan toistemme tilanteeseen. Se helpotti myös, että minun lisäkseni joukkueessa oli kaksi muuta suomalaispelaaja, Jasper Samooja ja Eetu Mömmö.

– Lecce oli kaikkiaan todella hieno paikka asua. Asuin ensimmäisen vuoden mielenkiintoisessa ympäristössä, paikallisessa nunnaluostarissa. Heräsin aamuisin aamurukousten ääniin, ja nunnat petasivat sängyt ja tekivät ruokaa. Toisen vuoden alussa moni pelaaja halusi omaan asuntoon, jolloin otimme yhdessä vuokrakämpän Jasper Samoojan kanssa. Eetu vuokrasi omaan asunnon.

– Leccellä ei ollut siinä vaiheessa vielä omaa harjoituskeskusta, vaan edustusjoukkue harjoitteli lomaresortissa jossa oli golfkenttiä ja vain yksi jalkapallokenttä. Me puolestamme harjoittelimme keskuksessa, jossa oli muutama harjoituskenttä. Lecce U19 oli noussut ensimmäistä kertaa korkeimmalla juniorisarjatasolle Primavera ykköseen, jonka vuoksi aiemmin käytetyn kotikentän taso ei kelvannutkaan sarjaorganisaatiolle. Jouduimme sen vuoksi pelaamaan kotipelejä varakentillä 30-60 minuutin ajomatkan päässä.

Millaista italialainen jalkapallo on suomalaisen pelaajan silmin, ja millainen sarja Primavera oli?

– Eri valmentajilta tulee tietysti aina eri painotuksia, mutta yleisesti Italiassa keskitytään todella paljon kollektiiviseen puolustamiseen, kun taas HJK:ssa ja nyt Interissä käydään paljon asioita läpi pelipaikkakohtaisesti. Italiassa 3-5-2-muodostelma on todella yleinen. Kun aloitin Lecce U19:ssa, pelityyli oli todella suoraviivaista. Harjoittelimme paljon hyökkäysaaltoja ilman puolustajia.

– Primavera 1 oli sarjana mielenkiintoinen. Sarjassa oli paljon laadukkaita pelaajia, joista osa pelaa nyt Serie A:ssa ja vastaavissa sarjoissa suuressa roolissa. Sarja oli kuitenkin juniorisarja, ja peleissä mentiin aika vapaasti päädystä päätyyn. Joillakin seuroilla kuten Juventuksella, Bolognalla ja Milanilla oli erinomaiset stadionit, mutta sarjaan mahtui myös heikkoja kenttiä ja stadioneita. Me pelasimme muutaman pelin Leccen päästadionilla (yli 30 000-paikkainen Stadio Via del Mare).

Voititte lopulta Primavera-mestaruuden ja tutkaparisi oli nykyään melkoisen tunnettu pelaaja…

– Mestaruus oli todella siisti kokemus, se oli erittäin onnistunut kausi sekä itseltä että koko joukkueelta. Pelasin kauden vasempana laitahyökkääjänä, ja vasempana laitapuolustajana pelasi muuan Patrick Dorgu! Seuraavalla kaudella Dorgu pelasi täyden kauden Leccen edustuksessa, jonka jälkeen hänet myytiin Manchester Unitediin 30 miljoonalla eurolla.

Kahden juniorikauden jälkeen lähdit hakemaan läpimurtoa miesten tasolle.

– Voisi sanoa, että siinä kohtaa koin italialaisen jalkapallon kulttuurishokin. Viimeisen U19-kauden jälkeen palasin kesälomalle Suomeen ja harjoittelin itsenäisesti. Lecce ei kutsunut minua edustukseen eikä osoittanut minulle mitään joukkuetta, jonka vuoksi harjoittelin pitkään Suomessa. Kun lopulta pääsin paikalle, Lecce laittoi minut U19-joukkueeseen treenaamaan yli-ikäisenä pelaajana. Joukkueessa sai sääntöjen puolesta pelata vain yksi yli-ikäinen pelaaja, ja koska se paikka oli täynnä, en päässyt pelaamaan.

– Lopulta ennen siirtoikkunaa minut laitettiin pelaamaan kolmeen junioripeliin ja sen jälkeen minut lainattiin kolmen muun pelaajan kanssa Pohjois-Italiaan Calcio Leccoon, joka pelasi Serie B:ssä. Istuin hyvin heidän 4-3-3-järjestelmäänsä laitahyökkääjäksi, mutta pääsin pelaamaan vasta kun joukkueen putoaminen Serie C:hen oli varmistunut. Siinä vaiheessa onnistuin peleissä hyvin ja valmentaja antoi positiivista palautetta.

– Kun Lecco-laina loppui, pääsin Leccen edustusjoukkueen harjoituskaudelle mukaan. Seura lähetti minut kuitenkin seuraavalle lainajaksolle Casertanaan Serie C:hen Napolin lähelle. Casertana pelasi 3-5-2 -muodostelmalla ilman laitahyökkääjiä, joten en istunut pelityyliin. Päädyin heti ensimmäisten treenien jälkeen otteluun minulle vieraalle pelipaikalle keskushyökkääjäksi. Pelasin joukkueessa lisäksi wingbackina, joka auttoi minua kehittymään puolustuslinjassa pelaamisessa, mutta hyökkäyspään ominaisuuteni jäivät pitkälti käyttämättä.

– Olin Casertanassa lainalla syyskauden. Sen jälkeen siirryin suoraan kevätkaudeksi lainalle AS Luccheseen (Toscana) myöskin Serie C:hen. Lucchese oli todella yhtenäinen joukkue ja hyvä porukka, mutta taustat olivat sekaisin. Heti kun menin lainalle, seura siirtyi uudelle omistajalle. Uudesta omistajasta alkoi heti kiertää huhuja, että hän ei pysty tai halua maksaa palkkoja ja muita kuluja, ja huhut osoittautuivat todeksi. Omistaja ei maksanut edes stadionin ottelukohtaisia sähkövuokria. Tämä oli minulle hankalaa aikaa, sillä tyttöystäväni oli juuri muuttanut luokseni, ja nyt jouduimmekin elämään hyvin pienillä tuloilla. En päässyt joukkueessa kovin suureen rooliin, sillä en taaskaan istunut 3-5-2 -pelimuodostelmaan. Joukkueena taistelimme putoamista vastaan.

– Loppukaudella joukkueen taustoille ilmestyi uusi ihminen, joka rauhoitteli pelaajia ja sanoi ostavansa seuran ja maksavansa kaikki palkkarästit, kunhan vain säilytämme sarjapaikan. Joukkue taisteli rajusti ja putoamiskarsinnan viimeisessä ottelussa teimme viimeisellä minuutilla ratkaisevan maalin, jolla sarjapaikka säilyi. Samalla kun joukkue juhli säilymistä, uusi omistajakandidaatti kuitenkin vetäytyi lupauksistaan.

– Lucchese-kauden jälkeen minulle kävi taas niin, etten päässyt Leccen edustukseen. Jouduin taistelemaan Leccen kanssa mahdollisuudesta palata harjoituksiin ja lopulta he ottivat minut treenaamaan kolmen sopimuspelaajan kanssa erillään seuran joukkueista. Tässä vaiheessa olin saanut tarpeekseni ja aloin miettimään muita vaihtoehtoja.

Tammikuussa 2026 julkaistiin 2+1 -vuotinen sopimuksesi Interin kanssa. Mikä oli ratkaiseva hetki, jolloin päätit, että nyt on oikea aika siirtyä Turkuun?

– Minulla oli ollut keskustelua Interin kanssa jo muutaman aiemman siirtoikkunan aikana ennen lopullista siirtoa, mutta aikaisemmin olin halunnut katsoa ulkomaankortin loppuun asti. Tasan vuosi aikaisemmin Inter oli jo hyvin konkreettisesti kysynyt kiinnostusta tulla Turkuun, ja sen seurauksena olin alkanut seuraamaan Veikkausliigaa ja erityisesti Interin pelejä. Halusin ymmärtää, voisinko soveltua pelityyliin ja seuraan.

– Tunsin Lucchese-lainajakson ja Leccen haluttomuuden jälkeen, että ovet Italiassa olivat lukossa. Silloin laitoimme agentin kanssa viestiä seuralle, ja Inter vahvisti kiinnostuksen olevan edelleen voimassa. Purin sopimuksen Leccen kanssa ja tulin Suomeen. Harjoittelin Interin kanssa jo ennen Interin joululomaa, mutta sopimuksen julkaisussa kesti, koska tarpeellisten dokumenttien toimittaminen Italiasta oli hidasta.

– Koin että Inter olisi minulle hyvä seura, sillä olosuhteet ovat laadukkaat ja pelitapa oli seuraamiseni ansiosta tuttua. Sen sijaan Turku ei ollut vielä siinä vaiheessa tuttu kaupunki.

Millaista roolia odotat alkavalla liigakaudella ja miten arki joukkueessa on lähtenyt käyntiin.

– Minulla ei ole vielä läpimurtoa miesten tasolla. Haluan tehdä sen Interissä ja teen sen kanssa päivittäin töitä. Kukaan ei voi luvata roolia, vaan se syntyy joukkueen kilpailutilanteen ja kauden kehittymisen kautta. Itse tavoittelen isoa roolia ja haluan tuoda isoa apua Interille. Haluaisin että sinimustien kannattajat nauttivat suorituksistani, ja saisin luotua positiivisia tunteita omilla suorituksillani.

– Minulla on ollut todella hyvä fiilis joukkueessa, täällä on hyvä draivi käynnissä. Olen kaivannutkin hyvää treeniympäristöä, jossa keskitytään hyökkäysvoittoiseen peliin.

Olet isokokoinen, vasenjalkainen laitahyökkääjä. Miten itse kuvailisit pelityyliäsi? Ketä tunnettua pelaajaa muistutat eniten?

– Vaikea sanoa ketä muistutan, sillä nykyään monet laiturit ovat todella pieniä. Olen nopea ja juoksuvoimainen pelaaja ja minulla hyvä vasen jalka. Veskunkin kanssa on käyty läpi, että hän odottaa minulta tilanteisiin menoa vauhdilla, ja niin että käytän käsiäni ja vartaloa edun luomiseen. Olen pelannut myös oikeana laitahyökkääjänä, jolloin leikkaan enemmän keskelle. Minulla on selkeä tapa pelata. Nautin eniten maalinteosta, se fiilis on todella siisti. En ole pukukopissa äänekkäin pelaaja, mutta en myöskään erityisen hiljainen.

– Haluaisin kehittyä erityisesti pääpelissä, sillä pituudestani huolimatta en ole tehnyt hirveästi puskumaaleja. Lisäksi haen lisää tasaisuutta ja enemmän flow-tilan pelejä kauteen. Koen olevani parhaimmillani, kun pelaan aistien varassa miettimättä liikaa.

Olet edustanut Suomea useissa nuorisomaajoukkueissa U16-joukkueesta U21-ryhmään saakka. Mitä maajoukkuekutsu ensimmäisen kerran merkitsi sinulle?

– Tunne on ollut todella hyvä, maajoukkueen soitot ja pelaajakutsukirjeet ovat olleet todella hienoja hetkiä. Samalla tuntuu että olen ollut myös onnekas; olen päässyt monta kertaa joukkueisiin mukaan varasijoilta.

– Maajoukkuereissut ovat tuoneet itseluottamusta ja uskoa omaan tekemiseen, ja lisää halua edetä entisestään. Maajoukkueessa on aina laadukkaat valmentajat ja treenit, jolloin lyhyistäkin leirityksistä saa aina jotain mukaansa. Maajoukkuevalmennuksesta on jäänyt mieleeni erityisesti pelaamisen periaatteita, joita koen voivani hyödyntää myös seuroissa.

Henri kentän ulkopuolella

Onko sinulla harrastuksia tai intohimoja jalkapallon ulkopuolella?

– Nyt viime kesänä uppouduin kalastamiseen. Se on kivaa hommaa: kesämökillämme Sandön lähellä on muutamia hyviä paikkoja joita on tullut koluttua veneen kanssa. Vastaantulevat veneilijät ovat yrittäneet kysellä hyviä kalapaikkoja, mutta en ole paljastanut niitä!

Jos et asuisi Suomessa, missä maassa voisit kuvitella asuvasi ja miksi?

– Italiassa asuessaan oppii arvostamaan sitä, miten helppoa elämä ja asioiden hoitaminen on Suomessa. Varsinkin perheen kanssa asuessa Pohjoismaat voisivat olla hyvä vaihtoehto. Pohjoismaiden lisäksi voisin asua Saksan Alpeilla, siellä on upeita paikkoja. Kävin kesällä Alpeilla vaeltamassa hyvän ystäväni Lasse Shulzin (maalivahti Tanskan Vendsyssell FF:ssä) kanssa, se oli sairaan siisti reissu. Vaelsimme hienoissa maisemissa ja yövyimme vuoristomajoissa.

Jos voisit oppia jonkin uuden taidon yhdessä yössä, mikä se olisi ja miksi?

– Haluaisin nähdä silmilläni veden alle, jotta näkisin missä isot kalat ovat.

Mikä on yksi asia, jota ihmiset eivät ehkä tiedä sinusta?

– Isoisäni on Bulgariasta kotoisin ja siten äitini on puoliksi bulgarialainen. Minulla on sukulaisia Bulgariassa ja olen käynyt siellä lomailemassa isoisän asunnossa ja tapaamassa sukulaisia. En valitettavasti puhu bulgariaa: äitini ei opettanut minulle bulgariaa pienenä, koska pelättiin että se vaikeuttaa suomen oppimista.

Onko sinulla jokin lempimotto, ajatus tai lause, johon palaat vaikeina hetkinä tai joka ohjaa päätöksiäsi?

– Elämänfilosofiani on ottaa aika rennosti. Haluan vaikuttaa niihin asioihin joihin voin, enkä murehtia asioita joihin en voi vaikuttaa. Haluan luottaa siihen, että kaikella on lopulta merkityksensä.