Nopea laitahyökkääjä hakee läpimurtoa Interin riveissä – tutustu Vincent Ulunduun!

Nopea laitahyökkääjä Vincent Ulundu siirtyi Interiin Ilveksestä joulukuussa 2025. Pääkaupunkiseudulla kasvanut laituri on pelannut Hongassa ja Ilveksessä yhteensä 29 Veikkausliigaottelua kolmen vuoden aikana. Tähän asti uralta ovat jääneet mieleen erityisesti europelikokemukset Ilveksen paidassa.

 

Hei Vincent, hienoa saada sinut sinimustaan yhteisöön! Kerrotko, missä vietit lapsuutesi?

– Ympäri Helsinkiä: Pikku Huopalahdessa, Itä-Pasilassa, Kannelmäellä, Hakaniemessä, Pohjois- sekä Etelä-Haagassa.

Miten jalkapallo tuli elämääsi – missä iässä aloit pelata ja millaisissa olosuhteissa pallo kulki ensimmäistä kertaa jaloissasi?

– Aloitin kolmivuotiaana HJK:n pallokoulussa lasten treeneissä, ja mummoni vei minut ensimmäistä kertaa kentälle. En halunnut mennä ja itkien halusin pois kentältä. Jostain syystä jatkoin pelaamista, ja siihen tuli oikeastaan aika paljon painostusta.
Into futikseen löytyi kuitenkin jossain vaiheessa. Pelasin lätkää ja futista samaan aikaan noin 11-vuotiaaksi saakka, mutta jo noin 9–10-vuotiaana ajattelin, että futis voisi olla minun juttuni.

Milloin aloit todella haaveilla ammattilaisurasta ja uskoa, että se voisi olla realistinen tavoite?

– Noin kymmenvuotiaana se oli selkeästi mielessä, eikä minulla ollut mitään muuta mielessä kuin jalkapallo.

Onko matkalla ammattilaisuraa jäänyt erityisesti mieleen joitain joukkuekavereita tai valmentajia, ja jos on, miksi?

– Abdi Mohamed, joka on ollut suurimman osan elämästäni valmentajanani, noin 9-vuotiaasta aina 18-vuotiaaksi asti. Hän oli valmentajanani KäPa:ssa, ja kun hän vaihtoi seuraa Honkaan, hän otti viisi pelaajaa kanssaan, minut mukaan lukien. Hän on ollut isoin syy sille, miksi olen nyt täällä.

– Pelikavereista Dario Naamo on jäänyt mieleen, hän pelaa nyt Skotlannin pääsarjaa. Hänen kanssaan aloitimme futiksen KäPa:ssa ja pelasimme samassa joukkueessa vielä Hongassa siihen asti, kun seura meni konkurssiin. Pelasimme 11 vuotta samassa joukkueessa ja maajoukkueessa. Muita pelaajia on Lauri Laine, joka pelaa Tshekissä pääsarjaa. Siinä olisi ehkä kaksi minun parhaita kavereitani. Olemme edelleen yhteyksissä ja samassa kaveriporukassa.

Mitä asioita koet oppineesi eniten juniorivuosista, kun ajattelet tämän päivän Vincentiä?

– En ole oikeastaan koskaan stressannut, vaan olen pelannut ilon kautta. Mielestäni edelleenkin kannattaa pelata vain, jos siitä nauttii. Pelikaverit ovat myös auttaneet jatkamaan, enkä ole koskaan oikein ollut sellainen, että kävisin kentällä yksin. Into futikseen on tullut paljon kavereiden kautta, ja olemme aina nostaneet rimaa toisillemme. Nykyään olemme kaikki vähintään Veikkausliigapelaajia. Kasvaessa joukkueen hyvä ilmapiiri on tärkeää.

Miltä ensimmäinen ottelu Veikkausliigassa tuntui – oliko se shokki vai tuntuiko heti “omalta paikalta”?

– Olin ensin 5–6 peliä putkeen penkillä, ja kun mahdollisuus tuli, olihan se kiva saada luottoa silloin noin kolme vuotta sitten. Tuntui hyvältä, vaikka peli oli rankka ja hävisimme 3–0.

Olet ollut mukana Suomen nuorisomaajoukkueissa. Muistatko hetken, kun sait ensimmäisen maajoukkuekutsusi – miltä se tuntui?

– Olin 17-vuotias, ja oli kiva taas päästä pelaamaan omaa ikäluokkaa vastaan.

Millaista on arki nuorisomaajoukkueympäristössä – miten se eroaa seurajoukkuearjesta?

– Ei se oikeastaan eroa. Siellä on mukava olla, ja kaikki tuntevat toisensa, koska olemme nuorempina pelanneet toisiamme vastaan.

Onko sinulla jokin yksittäinen ottelu, jonka koet urasi merkittävämmäksi – mikä siitä tekee sellaisen ja mitä siinä ottelussa tapahtui?

– Ainakin peli, jossa koen pelanneeni parasta futistani, oli ottelu Interiä vastaan kaksi vuotta sitten keväällä. Tein siinä pelissä toisen Veikkausliiga-maalini. Siinä pelissä oli tosi vapaa olo pelata, eikä sellaista tunnetta ollut hetkeen ollut.

– Merkittävin peli minulle on kuitenkin ottelu, jossa voitimme FK Austria Wienin Itävallassa. Minulla repesi pelissä takareisi, mutta pelasin ottelun loppuun siitä huolimatta. Kun voitimme pelin pilkuilla, minulla ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta elämässäni kuin silloin. Yhdessä tulimme Tampereelta Wieniin asti pelaamaan ja voitimme yhteisottelun. Sen tunteen takia futista pelataan – toivoisin, että jokainen pääsisi kokemaan samanlaisen tunteen kerran elämässään.

Mitä tiesit Interistä tai Turusta ennakkoon ja mitkä asiat painoivat eniten vaakakupissa, kun päätit siirtyä juuri Interiin?

– Olin pohtinut siirtoa tänne jo pitkään. Ison syy oli se, että halusin formaation, joka sopii minulle eli 4-3-3. Halusin päästä pelaamaan laitahyökkääjänä, kun olin nyt pelannut kaksi vuotta wingbackina. Se ei sopinut omaan tyyliini ollenkaan, ja lisäksi Vesa oli kysynyt minua tänne. Yleisesti ottaen Vesan pelityyli sopii minulle. Nämä kaksi tekijää olivat suurimmat syyt. Turku on myös ennestään tuttu, sillä isovanhempani asuvat täällä ja lapsuudessa on tullut vietettyä täällä paljon aikaa.

Millaisena pelaajana haluat tulla esille turkulaisyleisölle – mihin asioihin haluat omalla pelaamisellasi vaikuttaa Interin joukkuepelissä?

– Haluan tulla esille nopeana 1v1-pelaajana ja tuoda Turun yleisölle sellaista kaunista futista, jota ei yleisesti ottaen nähdä Suomessa. Haluan myös luoda paljon maalipaikkoja joukkuekavereilleni ja olla valmis auttamaan Interiä voittamaan jokaisessa pelissä ja jokaisessa vastoinkäymisessä joukkueena.

Olet ehtinyt pelata europelejä nuoresta iästäsi huolimatta. Millaisia kokemuksia Euroopan kentiltä on jäänyt mieleen – matkustamisesta, tunnelmasta tai vastustajista?

– Matkustamiset ovat olleet välillä raskaita, välillä helppoja. On ollut pari peliä, joissa on joutunut lähtemään aikaisin ja menemään välilennon kautta. Tunnelma ei käy järkeen: olimme ihan pieniä poikia, kun menimme pelaamaan AZ Alkmaaria vastaan, ja yleisö “söi” meidät. FK Austria Wieniä vastaan taas oli lähes sama yleisömäärä, mutta siellä olimme oma itsemme ja se tuntui todella hyvältä.

– Vastustajista FK Shakhtar Donetsk tuntui hemmetin kovalta vastukselta. Heitä vastaan oli sellainen olo, että tasoero oli valtava, vaikka itselläni meni ihan hyvin. Se tunne, kun maaleja tulee neljä omaan verkkoon lyhyessä ajassa ja katsoo ympärilleen, oli epätodellinen – ihan kuin olisi ollut unessa. Kopissa kaikki olivat vähän silleen, että mitä täällä tapahtuu. Tunteet olivat ristiriitaiset: jotkut olivat vihaisia ja ajattelivat, että ansaitsimme tämän, koska he pelaavat Mestarien liigaa melkein joka vuosi. Jotkut taas olivat sitä mieltä, että meidän olisi pitänyt olla parempia. Europelit ovat kyllä kasvattavia ja nostavat joukkueen tasoa. Ne pistävät meidät aina tekemään töitä kovemmin.

Mitä uskot, että europeleistä saadut kokemukset tuovat mukanasi Interin tuleviin eurohaaveisiin?

– Itselläni on nyt viisi pelattua europeliä ja kolme, joissa olen ollut penkillä. Tunnen olevani valmis pelaamaan europelejä uudestaan.

Ketkä ovat olleet suurimmat esikuvasi jalkapalloilijoina – kotimaiset tai ulkomaiset – ja miksi juuri he?

– Minulla on yksi: Neymar. Silloin kun päätin jatkaa jalkapallon pelaamista, löysin hänestä klippejä YouTubesta, ja rehellisesti ainoa syy, miksi halusin pelata futista, oli se, että näin, mitä jalkapallolla voi tehdä – jotain noin kaunista. Olen katsonut kaikki Neymarin pelit ja yrittänyt ottaa niistä oppeja.

Miten huolehdit henkisestä hyvinvoinnista – miten käsittelet paineita, odotuksia ja kilpailua peliajasta?

– Kilpailu on terveellistä, ja sitä pitää aina olla. Paineita on tullut pikkupojasta asti, joten niihin on tottunut. Mielestäni täytyy treenata joka päivä itsensä vuoksi. Loppujen lopuksi valmentaja päättää, kuka pelaa ja kuka ei, mutta jos annat itsestäsi kaiken, voit päivän päätteeksi kiittää itseäsi. On ollut hetkiä, jolloin olen treenannut hyvin mutta en ole silti päässyt pelaamaan. Silloin, jos et pelaa, et pelaa – mutta yrität jatkaa töitä täysillä itsesi vuoksi.

Mitä neuvoja antaisit suomalaiselle junioripelaajalle, joka haaveilee samankaltaisesta polusta Veikkausliigaan ja maajoukkueeseen?

– Jos jalkapallo antaa sinulle sellaisen tunteen, että hymyilyttää, sinulla on kivaa ja nautit siitä, pidä mielessä, että nautinto on tärkeää säilyttää mukana. Nauttikaa matkasta ja jokapäiväisestä tekemisestä.