Miika Salmi kehittää Interin edustuksen maalivahteja uudelle tasolle – Tutustu Miikaan

Miika Salmi on toiminut reilun vuoden ajan Interin edustusjoukkueen maalivahtivalmentajana. Istuimme alas Miikan kanssa keskustelemaan hänen urastaan sekä Interin maalivahtivalmentamisesta ja sen kehittämisestä.

 

Olet kotoisin Porista Toejoen alueelta. Millainen urheiluympäristö Pori oli kasvamiseen?

– Olen tosiaan kotoisin Porin pohjoisosasta, Toejoen alueelta. Pienestä pitäen asuinalueeni oli todella urheiluhenkinen, ja sen keskus oli jalkapalloseura Toejoen Veikkojen kotikenttä. ToVe on oma kasvattajaseurani jalkapallossa ja jalkapallo oli ykköslajini, mutta sen lisäksi harrastin eri urheilulajeja erittäin monipuolisesti. Minulla on taustaa kamppailulajeissa ja minulla on itse asiassa Sin Moo Hapkidon suomenmestaruus varhaisnuoruudestani. Hapkidon ohella harrastin painia Porin Paini-Miehissä. Kamppailulajit olisivat saattaneet viedä mennessään, mutta jalkapallon kautta tulleet sosiaaliset verkostot pitivät minut futiksen puolella. Pelasin myös salibandya korkealla tasolla, mutta lopulta kilpajalkapallon vaatimukset vähensivät muiden lajien harrastamista.

 

Aloitit jalkapallon ToVessa ja jatkoit FC Jazzissa. Millaisen jalkapalloympäristön nämä seurat tarjosivat?

– Porin jalkapallossa on paljon historian havinaa FC Jazzin pitkän Veikkausliigajakson ja mestaruuksien myötä, siltä ajanjaksolta on edelleen mukana paljon suuria jalkapallopersoonia. Aloitin ToVessa jo 3-4-vuotiaana, ja vakiinnuin maalivahdiksi jo kohtalaisen nuorena lapsiurheiluvaiheessa. Siirryin ToVesta FC Jazziin ja kävin pelaajaputken edustusjoukkueeseen asti. Edustusjoukkueessa pelaajaputkeni tyssäsi, edessä oli kokeneita ja laadukkaita maalivahteja. Kävin lisäksi läpi isomman lonkkaoperaation, jossa korjattiin synnynnäinen vika. Armeijan jälkeen oma pelaaminen hiipui, vaikka olin futsalin puolella mukana liigapeleissä vielä muutaman vuoden.

 

Käynnistit jo nuorena valmentajauraasi ja se vei mennessään armeijan jälkeen, kerrotko hieman alusta?

– Aloitin valmentamisen todella nuorena, ja sitä kautta valmentajakokemusta on ehtinyt kertyä jo 13-14 vuotta. Aloitin valmentamisen Satakunnan piirin piirihaavi-tapahtumissa, ja samalla myös FC Jazzissa.

– Armeijan jälkeen lähden opiskelemaan Vierumäelle AMK:aan liikunnanohjaajaksi valmentajapuolelle. Vierumäen aika oli minulle todellinen hyppy huippu-urheilun maailmaan ja samalla se sytytti vahvan kipinän valmentamiseen. Tärkeintä antia oli muutamien huippu-urheilupainotteisten opettajien, esim. Timo Vuorimaan luentojen ja heidän oman valmentamisensa seuraaminen. Opinnot toivat kokemuksen ja ymmärrystä yksilöurheilun absoluuttisen huipun tekemisestä, ja samalla laaja-alaista osaamista mm. biomekaniikkaan, fyysiseen harjoitteluun, ravitsemukseen ja lepoon. Kiteyttäen, tämä toi kokonaisvaltaista osaamista valmennukseen ja huippu-urheiluun. Sain tästä paljon hyötyä sekä maalivahtien että kenttäpelaajien valmentamiseen, sillä koin että omat ympäristöni hyötyivät kokonaisvaltaisemmasta lähestymistavasta.

– Vierumäen opintojen aikana toimin myös Eerikkilän Sami Hyypiä Akatemiassa, joka toi jalkapallosisällöt yhtälöön. SHA:ssa päätyötäni oli testaus ja analysointi, ja autoin lisäksi pelaajaleirien ja valmentajakoulutusten järjestämisessä. Vielä tähän päälle valmensin Lahden Kuusysissä.

 

Opintojen ja valmennusuran aloittamisen jälkeen olet kerryttänyt osaamista ja kokemusta erilaisissa toimintaympäristöissä, pariin otteeseen Espoossa sekä Rovaniemellä. Miten nämä ympäristöt kehittivät sinua?

– Eri työjaksot kehittivät eri asioita. Valmistumisen jälkeen hyppäsin nopeasti FC Espoon seurayhteisön valmennukseen. Toimimme nuorten ikäluokissa maalivahtivalmennuksen työparina Marko Frantsin kanssa: koulin nuoria maalivahteja Leppävaaran Pallossa ja ohjasin heitä tietyssä vaiheessa emoseura FC Espoon ikäluokan edustusjoukkueeseen Markon valmennukseen. Saimme aikaan tuottoisan maalivahtitehtaan, josta nousi hyviä maalivahteja. Marko siirtyi urallaan eteenpäin, jolloin minä siirryin työskentelemään suoraan FC Espoon maalivahtien kanssa. Samaan aikaan olin mukana tyttöjen U17-maajoukkueessa, jossa vedin kaksi kertaa läpi kahden vuoden EM-karsintaprojektin. Samalla minulle tuli Palloliiton koulutustehtäviä. LePa:n/FC Espoon ajanjakso toi valmentajuuteeni erikoistumisen maalivahtivalmennukseen. Samaan aikaan Suomessa maalivahtivalmennus alkoi ylipäätään uudistua ja modernisoitua.

– Espoosta siirryin Rovaniemelle Rovaniemen Palloseuran miesten edustusjoukkueen mv-valmentajaksi. Halusin rajata työnkuvaani ja päästä työskentelemään keskittyneesti ammattilaisjalkapallon parissa. Vuosi Rovaniemellä oli urheilullisesti kiinnostava, joukkue oli keskittynyt selkeästi tuloksentekoon. Liiganousu oli todella lähellä, sillä taivuimme vasta liigakarsinnan toisessa ottelussa liigaseura AC Oululle. Kauden jälkeen RoPS ajoi talousvaikeuksien takia edustusjoukkueen ammattimaisuutta alas, jolloin siirryin takaisin etelään. Aika pohjoisessa jäi siinäkin mielessä, että esikoisemme syntyi Rovaniemellä.

Palasit Espooseen, mutta tällä kertaa Honkaan.

– RoPS:n edustuksen jälkeen minun piti ottaa urallani seuraava askel. Vaihtoehtoja oli muutama, myös ulkomailla. Tutun mv-valmentaja Eemeli Reposen kautta tarjolle tullut Honka oli paras vaihtoehto. Aloitin Hongan Akatemiasta, ja siirryin edustusjoukkueen valmennuksen avuksi. Eemelin siirryttyä muualle, vastasin edustusjoukkueesta pari kautta. Hongan edustuksen konkurssin jälkeen minulla oli tarkan harkinnan paikka; tiesin että haluan työskennellä ammattilaistasolla, mutta paikkoja ei ollut montaa auki. Päätin jatkaa Hongassa naisten edustusjoukkueen parissa vuoden, ja saimme sinä aikana hienoja tuloksia naisten joukkueen pelaajakehityksessä, kun kolme joukkueen maalivahtia siirtyi vuoden aikana ulkomaille. Tein samalla töitä maajoukkuepuolella ja viimeistelin UEFA goalkeeper A -koulutuksen.

 

Siirryit Interiin marraskuussa 2024. Mikä sai sinut valitsemaan sinimustat?

– Moni asia vaikutti tähän; Veikkausliigajoukkue, erinomainen valmennustiimi, hyvät olosuhteet. Silloisen arvioni mukaan Interissä oli suomalaiselle jalkapalloseuralle positiivisen epätyypillinen tilanne, jossa organisaatio ja vastuualueet ovat selvät, työntekijöiden asiat hoidetaan laadukkaasti ja siten tekijät pääsevät keskittymään omaan ydintyöhönsä. Stabiili ympäristö houkutti ja prosessi ja päätös olivat lopulta nopeita ja helppoja.

 

Olet ollut nyt Interissä jonkin aikaa, miltä seura ja kaupunki ovat tuntuneet?

– Ilokseni asiat, jotka vaikuttivat valintaani tulla Interiin, ovat pitäneet paikkansa. Negatiivisia yllätyksiä ei ole tullut. Interissä on todella hyvät mahdollisuudet tehdä oma työ laadukkaasti. Ei ole itsestäänselvyys, että suomalaisessa jalkapallossa on mahdollisuus keskittyä vain rajattuihin ydintehtäviin.

– Viime kausi oli tietysti koko joukkueelta ja edustusympäristöltä suuri onnistuminen, mutta myös maalivahtien kanssa pystyimme suoriutumaan jopa ennakoitua paremmin. Maalivahtimme pystyivät suoriutumaan korkealla tasolla koko kauden ja itse pystyin keskittymään oikeisiin asioihin ilman häiriötekijöitä, ne olivat näkemykseni mukaan eniten vaikuttaneet tekijät.

 

Mainitsit mahdollisuudesta keskittyä omiin ydintehtäviin. Millainen tehtäväkenttäsi on Interissä ja mitä sen ulkopuolelle jää?

– Työnkuvani on rajattu selkeästi, olen saanut keskittyä omaan tekemiseeni. Vastaan miesten edustusjoukkueessa maalivahtien valmentamisesta, sekä viime kaudella yhdessä Lauri Hakasen kanssa hyökkäys- ja puolustuserikoistilanteista. Erikoistilannevastuu jatkuu tulevalla kaudella. Lisäksi joukkueen pelaamisessa käytän aikaa oman maalin suojelemisen ja hyökkäämisen kehittämiseen niissä vaiheissa, joissa maalivahti on osallisena toimintaan.

– Osana toimenkuvaa teemme viikoittain, jopa päivittäin yhteistyötä reservijoukkueen ja B1:n mv-valmennuksen kanssa, sillä edustuksen maalivahtien peluutusta organisoidaan myös heidän kanssaan.

– Pienemmällä ajankäytöllä olen mukana koko seuran maalivahtivalmennuksen kehittämisessä, mutta enemmän sisäisen konsultin roolissa. Valmennan myös nuoria maalivahteja seuran aamuharjoittelussa.

– Tehtäväkentässä helpottaa se, että oma sosiaalinen työverkostoni on riittävän rajattu laadukkaaseen keskittymiseen.

 

Mistä lähdet liikkeelle, kun suunnittelet edustuksen maalivahtien valmennusta?

– Tämä on laaja ja mielenkiintoinen teema. Suunnittelun lähtökohdat ovat tietysti maalivahtiemme nykyominaisuudet ja kehitystarpeet. Lisäksi tiedän joukkueemme pelityylin kautta, millaisissa tilanteissa ja missä ominaisuuksissa meidän pitää olla erityisesti parempia.

– Harjoittelun suunnitteluprosessia kuvailisin joustavaksi. Harjoittelun pitää perustua tarpeeseen kehittää jotain toimintaa. Siksi edelliset harjoitukset ja ottelut, tulevat vastustajat ja isompi kuva pelaamisen jatkuvasta kehittämisestä vaikuttavat suunnitteluprosessiin. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että suunnittelen harjoittelua jollain tasolla noin viikon sykleissä, pitäen kuitenkin isomman suunnitelman mielessä. Usein muutan päivän suunnitelmia vielä edellisenä iltana tai aamulla ennen harjoituksia.

– Tulevan vastustajan analysointi vaikuttaa harjoitteluun jonkin verran. Lähestyn pelaamista kuitenkin omista lähtökohdista ja vastustajasta saatava informaatio toimii enemmänkin inspiraationa harjoitusten suunnitteluun. Esimerkiksi voidaan yrittää ennakoida, millä keinoin vastustaja voi meitä vastaan päästä yrittämään maalintekoa. Tämä voi ohjata meidän harjoitteluamme viikon aikana.

– Emme harjoittele maalivahtien kanssa tyhjiössä, vaan kaikki perustuu pelaajien väliseen yhteistyöhön, sen vaikutuksen huomioiminen on erittäin tärkeää. Esimerkiksi laukauksien blokkaaminen vaatii usein useamman pelaajan yhteistoimintaa ja pelaajat toimivat näissä tilanteissa eri tavoin. On ensiarvoisen tärkeää harjoitella tätä yhteistyötä.

– Suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa olemme tottuneet jakamaan harjoittelua laatikoihin (tekniikka, taktiikka, nopeus ym.). Uskon että laadukas harjoittelu kompleksisessa pelissä on jotain syvempää, ja sitä ei voi yksinkertaistaa noin voimakkaasti.

 

Millainen maalivahtien tyypillinen harjoituspäivä on?

– Harjoitusaamuina maalivahdit kokoontuvat muun joukkueen ja staffin kanssa yhteiselle aamiaiselle. Tämän jälkeen aamu jatkuu minun ja maalivahtien palaverilla. Palaverin sisältö linkittyy aina tulevan kenttäharjoituksen sisältöihin, se voi sisältää esim. tulevan vastustajan pelityylin ja hyökkäystilanteiden analyysin, tai vaikka ottelupalautteen edustuksen ja reservijoukkueen edellisistä otteluista. Riippumatta yhteisen palaverin sisällöistä, jokainen pelaava maalivahti saa minulta aina henkilökohtaisen ottelupalautteen kunkin ottelun jälkeen.

– Tämän jälkeen päivä jatkuu fyysisellä harjoituksella, usein kuntosalilla. Harjoitus kehittää fyysisiä ominaisuuksia, ja samalla valmistaa tulevaan jalkapalloharjoitukseen. Fyysisen harjoituksen jälkeen aloitamme jalkapalloharjoituksen kentällä muun joukkueen kanssa. Harjoituksen jälkeen pelaajat syövät lounaan, jonka jälkeen on joinakin päivinä toinen jalkapallo- tai saliharjoitus, jonka jälkeen pelaajat vapautuvat.

– Kuormituksen ja levon hallinnan tueksi pelaajat saavat joka viikko tietyn määrän joko vapaapäiviä tai henkilökohtaisen ohjelman päiviä, jolloin pelaajat harjoittelevat itsenäisesti. Tämä määrittyy peli- ja harjoituskalenterin mukaan.

 

Millaisia henkisiä ominaisuuksia odotat modernilta maalivahdilta ja miten näitä ominaisuuksia voidaan kehittää?

– Huippu-urheilussa odotusarvo on resilienssi, stabiili, robusti urheilija, joka tarkoittaa suoriutumista korkealla tasolla, vaikka ympäröivät olosuhteet muuttuisivat. Tekosyyt tai ympäristön muutokset eivät saa romuttaa suoriutumista. Nämä ovat tyyppiominaisuuksia huippu-urheilussa.

– Toimintaympäristön itsessään pitäisi luoda edellytykset, jossa myös pelaajan ja joukkueen henkiset valmiudet voivat kehittyä. Tarvittaessa käytössä on psyykkisen valmennuksen tukitoimia, mutta itseisarvo on kuitenkin harjoituksissa tehtävä työ ja sitä kautta menestyminen kentällä.

 

Teit itse debyytin Huuhkajissa, kun toimit Jacob Friisin staffissa maalivahtivalmentajana viime kesäkuun kv-ikkunassa Hollanti- ja Puola-otteluissa. Millainen kokemus oli kehittymisen näkökulmasta?

– Olin paikkaamassa maalivahtivalmentaja Jyri Niemistä. Kehittymisen näkökulmasta minun piti hypätä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mikä toisaalta mahdollistaa kehittymistä. Kuten mainittua, maajoukkueympäristö itsessään on minulle hyvin tuttu nuorisomaajoukkueista ja tunsin ison osan staffista etukäteen. Haasteen toi erityisesti se, että Huuhkajien maalivahdit ovat yksilöinä tottuneet toimimaan seurajoukkueissaan erilaisessa ympäristössä. Esimerkiksi, miten Lukas Hradecký valmistautuu kohtaamaan Hollannin tasoisen vastustajan, tai esim. miten Jesse Joronen ja Viljami Sinisalo toimivat harjoituksissa seurajoukkueissaan. Omaa tekemistä pitää perustella hyvin tässä porukassa.

 

Miten ylläpidät omaa ammatillista kehittymistäsi – seuraat kansainvälisiä trendejä, käyt kursseja, verkostoidut muiden maalivahtivalmentajien kanssa?

– Työn tekeminen itsessään on tärkeä prosessi. Työn lisäksi Palloliiton koulutusten vetäminen, maajoukkuekeikat sekä kansainväliset vierailut tuovat oman osaamisen kehittämiseen riittävää vaihtelevuutta ja uusia ajatuksia. Yritän joka vuosi rikkoa arkiympäristöä riittävästi, esimerkiksi syksyllä olin U21-maajoukkueen mukana heidän karsintaleirillään.

– Näiden toimenpiteiden lisäksi yritän jatkuvana prosessina jutella ihmisten kanssa, joista osa ajattelee samalla tavalla ja osa erilaisilla tavoilla valmentamisesta. Se tuo sopivaa tasapainoa ja ajatustenvaihtoa arkeen.