Kokenut huippupuolustaja Albin Granlund opiskelee pelaamisen ohella kauppatieteiden maisteriksi

Albin Granlund on monipuolinen laitapuolustaja, joka pystyy pelaamaan sekä oikealla että vasemmalla laidalla. Vuonna 1989 syntynyt Granlund aloitti jalkapallouransa Paraisilla Piffenissä. Albin saavutti menestystä aikuisten peleissä Suomessa voittaen Suomen Cupin sekä RoPS:ssa vuonna 2013 että IFK Mariehamnissa vuonna 2015. Kotimaan huipennus oli Mariehamnin ikimuistoinen liigamestaruus vuonna 2016.

Vuonna 2018 Granlund siirtyi Ruotsin Allsvenskanissa pelaavaan Örebro SK:hon, jossa hän pelasi kolme kautta. Tammikuussa 2021 Granlund siirtyi Puolan Ekstraklasa-seura Stal Mieleciin, jossa hän pelasi kauden 2021–2022. Elokuussa 2022 hän palasi Suomeen ja liittyi jälleen IFK Mariehamnin riveihin. Kaudeksi 2023 Albin siirtyi FC Interiin, jossa hän on ollut merkittävässä roolissa siitä asti.

Granlund debytoi Suomen A-maajoukkueessa tammikuussa 2017 ystävyysottelussa Marokkoa vastaan. Hän on pelannut useita maaotteluita ja oli merkittävässä roolissa Huuhkajien ensimmäiseen arvokisapaikkaan johtaneissa EM-karsinnoissa vuonna 2019.

Tutustu Albiniin:

Albin, miten päädyit jalkapallon pariin Paraisilla?

– Jo pienenä lapsena harrastimme perheeni ja kavereideni kanssa kaikenlaisia urheilulajeja. Aloitin jalkapallon, kun isäni vei minut ensimmäisiin harjoituksiini Paraisilla kyläjoukkueen nappulaliigassa. Olin huomattavasti nuorempi kuin muut, enkä ehkä aluksi pysynyt ihan mukana, mutta opin nopeasti. Harjoittelu ja pelaaminen oli aina hauskaa. Minulla on paljon hyviä muistoja kasvattajaseurastani Piffenistä. Parhaiten muistan ajan 15-vuotiaasta eteenpäin, kun aloin hiljalleen ymmärtää, että minulla voisi olla tulevaisuus jalkapallossa.

– Jo 14-vuotiaana pelasin enemmän miesten kuin junioreiden kanssa. Piffenillä oli joukkueita kolmessa divisioonassa, mikä antoi minulle mahdollisuuden pelata paljon otteluita. Kehityin erityisesti saadessani harjoitella ja pelata Kakkosessa pelaavan edustusjoukkueen mukana.

Mikä sai sinut siirtymään Rovaniemen Palloseuraan, ja millainen vaikutus sillä oli uraasi?

– Pelasin kaksi kautta Kakkosessa Åbo IFK:ssa ja tunsin, että minun täytyi ottaa askel eteenpäin urallani. Silloinen valmentajani John Allen siirtyi RoPSiin ja kysyi, haluaisinko lähteä mukaan. RoPS:lla oli tavoitteena nousta Veikkausliigaan (mikä myös toteutui), joten tarjouksen hyväksyminen tuntui luonnolliselta valinnalta. Lisäksi tuntui mahtavalta päästä pelaamaan ammattilaisena. Sain heti ison roolin joukkueessa ja koin kehittyväni paljon RoPS:ssa. Pääsin myös voittamaan Suomen Cupin vuonna 2013 sekä Ykkösen kahdesti.

Olit mukana voittamassa Suomen mestaruutta IFK Mariehamnin kanssa vuonna 2016. Millaisia tunteita se herätti?

– Tein “läpimurtoni” IFK:ssa, ja minulla on paljon hienoja muistoja siltä ajalta, kuten voitto Suomen Cupissa ja Suomen mestaruus. Täällä pääsin myös ensimmäistä kertaa maajoukkueeseen, mikä avasi minulle mahdollisuuden pelata ulkomailla. Mestaruus oli erityisen merkittävä, koska se oli täysin odottamaton.

Miltä tuntui siirtyä Ruotsiin pelaamaan Allsvenskaniin Örebro SK:n riveihin?

– Siirtyminen Allsvenskaniin merkitsi minulle todella paljon. Olin jo 28-vuotias, ja olin aina unelmoinut pelaavani ammattilaisena ulkomailla – nyt sain vihdoin kokea sen! Alussa minulla oli hieman loukkaantumisongelmia, mutta kun olin kunnossa, pääsin pelaamaan säännöllisesti avauksessa ja onnistuinkin lopulta nousemaan yhdeksi Allsvenskanin huippupelaajista omalla pelipaikallani.

– Tunsin olevani arvostettu sekä seurassa että fanien keskuudessa. Poikamme syntyi Örebrossa, mikä loi myös tunnesiteen kaupunkiin. Kaiken kaikkiaan se oli upeaa aikaa.

– Jalkapallo Ruotsissa ei ollut niin kovin erilaista Suomeen verrattuna. Taso oli tietysti korkeampi kuin Suomessa, mutta ero ei ollut valtava. Pelaajat olivat keskimäärin hieman parempia ja pelaajamäärä laajempi, mikä teki kokonaisuudessaan tason paremmaksi kuin täällä. Ero oli suurempi jalkapallokulttuurissa. Mediahuomio, kannattajaryhmät, yleisömäärät ja stadionit olivat kaikki suurempia. Se oli upea kokemus.

Seuraavaksi vuorossa oli Puolan Ekstraklasassa pelaava Stal Mielecin joukkue…

– Se oli hieno kokemus, ja tunsin, että pärjäsin hyvin sillä tasolla. Jalkapallon taso oli korkea, ja puolalaiset olivat intohimoisia kannattajia. Valitettavasti peliaikani vaihteli – aluksi pelasin paljon, mutta valmentajan vaihduttua sain vähemmän minuutteja.

– Minua ei koskaan kohdeltu huonosti, mutta koen, että suoritusteni perusteella olisin ansainnut enemmän peliaikaa myös loppuvaiheessa. Perheenä viihdyimme kuitenkin hyvin Puolassa, ja olen iloinen, että saimme kokea sen yhdessä.

Miten roolisi ja pelityylisi on kehittynyt vuosien varrella eri seuroissa?

– Olen aina ollut puolustuksen jokapaikanhöylä. Nuorempana pelasin keskikentällä, mutta ammattilaisurallani olen pelannut kaikilla mahdollisilla puolustuslinjan pelipaikoilla. Joskus olen ollut hyökkäävämmässä roolissa, juosten kulmalipulta kulmalipulle, ja toisinaan taas tasapainottavammassa roolissa, enemmän mukana pelinrakentelussa. Olen ollut melko mukautuvainen ja pyrin seuraamaan valmentajan ohjeita ja pelitapaa.

Mikä on ollut urasi vaikein hetki, ja miten selvisit siitä?

– Se, etten tullut valituksi EM 2020 -kisajoukkueeseen. Sain positiivisen koronatestituloksen juuri ennen valmistavaa leiriä ja jouduin karanteeniin, mikä tarkoitti, että harjoitusottelut ennen EM-kisoja jäivät väliin. Tämä heikensi merkittävästi mahdollisuuksiani päästä lopulliseen joukkueeseen. Olin ollut mukana maajoukkueessa säännöllisesti edellisinä vuosina ja pelasin karsintaotteluissa, joten oli kova paikka jäädä itse lopputurnauksen ulkopuolelle.

– Olin kuitenkin mukana varapelaajana, sain harjoitella joukkueen kanssa ja seurata turnausta läheltä katsomosta. Oli hienoa päästä kokemaan suuri arvoturnaus sisäpuolelta. En sanoisi, että ajattelen sitä kovin usein, mutta tulen aina harmittelemaan sitä, etten tullut valituksi.

Kuka on paras pelaaja, jonka olet kohdannut vastustajana kentällä?

– Luka Modric

Jos et olisi jalkapalloilija, mitä uskot tekeväsi tällä hetkellä?

– Opiskelen kauppatieteiden maisteriksi, joten oletan, että jos en olisi urheilija, olisin todennäköisesti toiminut yrittäjänä tai minulla olisi noin kymmenen vuoden työkokemus esim. rahoitusalalta tai taloushallinnosta.

Miten vietät vapaa-aikaasi jalkapallon ulkopuolella?

– Minulla on melko kiireinen aikataulu, joten joudun suunnittelemaan ajankäyttöni tarkasti ehtiäkseni kaikkeen. Jalkapallon lisäksi opiskelen taloustiedettä ja teen osa-aikaisesti kirjanpitotöitä eräälle varustamoyhtiölle. Minulla on myös tyttöystävä, 5-vuotias poika ja koira, ja vietän tietenkin heidän kanssaan niin paljon aikaa kuin mahdollista. Yleisesti ottaen sanoisin, että olen hyvä keksimään tekemistä ja harvoin tylsistyn.

– Harrastan mielelläni eri urheilulajeja aina, kun otteluohjelma sen sallii. Perheen kanssa pelaamme usein lautapelejä, rakennamme legoja ja katsomme tv-sarjoja tai elokuvia, kun poika on mennyt nukkumaan.

– Kun ehdin, luen mielelläni kirjoja. Viimeisimmät lukemani kirjat ovat Robert Harrisin Cicero-trilogia ja Pompeji. Pidän historiallisista romaaneista, jotka yhdistävät faktaa ja fiktiota.

Jos saisit viettää päivän kenen tahansa kanssa, kuka se olisi ja miksi?

– Joku historiallinen henkilö kuten Caesar, Jeesus, Buddha tai Muhammad. Olisi mielenkiintoista nähdä, miksi heistä tuli niin tunnettuja ja miksi kaikki tietävät, keitä he ovat vielä tuhansia vuosia heidän elinaikansa jälkeen.

Jos et asuisi Suomessa, missä maassa voisit kuvitella asuvasi ja miksi?

– Olen viihtynyt hyvin kaikissa paikoissa, joissa olen asunut, ja voisin periaatteessa asua melkein missä tahansa, kunhan perheeni olisi mukana ja voisimme hyvin siellä. Ruotsi olisi varmasti luonnollinen vaihtoehto, koska puhumme perheessä ruotsia ja tiedämme jo, millaista siellä on asua. Toisaalta olisi myös mukavaa asua jossain, missä on lämmin ilmasto.

Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut, ja kuka sen on sinulle antanut?

– Saan paljon huikeita elämänohjeita viisivuotiaaltani!

Jos voisit oppia jonkin uuden taidon yhdessä yössä, mikä se olisi ja miksi?

– Koska pidän esiintymisestä, olisi hienoa olla todella taitava joko laulamisessa tai näyttelemisessä. Kuuntelen melko laajasti eri musiikkityylejä. Jos soittaisi satunnaisia kappaleita Spotify-soittolistaltani, voisi soida aivan mitä tahansa. Elämässäni on ollut erilaisia vaiheita, jolloin olen kuunnellut eri genrejä, ja yhdistän tietyt kappaleet tiettyihin elämänvaiheisiin tai tapahtumiin.

Mikä on yksi asia, jota ihmiset eivät ehkä tiedä sinusta?

– Osaan nimetä kaikki maailman maat ja niiden pääkaupungit.

Mitkä asiat tuovat sinulle eniten iloa arjessa?

– Rakastan arkeani. Siihen kuuluu työni jalkapalloilijana, perheeni ja ystäväni. Yksittäinen asia, joka saa minut voimaan hyvin, on poikani nauru.

Mikä on suurin unelmasi jalkapallouran jälkeen?

– Toivon, että voisin luoda menestyksekkään uran, jossa teen jotain, mitä todella nautin ja mikä on minulle kiinnostavaa. Koen, että olen onnistunut jalkapallon parissa, mutta haluaisin saavuttaa saman myös elämän seuraavassa vaiheessa, kun jalkapallo päättyy. En ole koskaan harkinnut valmennusuraa jalkapallossa, olen aina ajatellut, että haluan tehdä jotain aivan muuta jalkapallouran jälkeen.

Onko sinulla jokin lempiruoka tai ruokalaji, jonka valmistamisesta pidät erityisesti?

– Tykkään laittaa ruokaa, jos minulla on runsaasti aikaa. Koska vietimme niin paljon aikaa kotona koronapandemian aikana, aloin erityisesti kokeilla uusia reseptejä ja erilaisia ruoanlaittotapoja. Pidän aasialaisesta ruoasta ja teen mielelläni Kaakkois-Aasiasta inspiroituja pataruokia.

Mikä on mieleenpainuvin matkakokemuksesi?

– Matkustimme muutama vuosi sitten Vietnamiin tyttöystäväni ja toisen parin kanssa. Se oli ensimmäinen pidempi matkani, ja koimme paljon sekä saimme muistoja koko elämämme ajaksi.

Kuka on ollut suurin tukijasi urallasi ja elämässäsi ylipäätään?

– Vanhempani ovat tukeneet minua paljon sekä jalkapallon että sen ulkopuolella. Olen aina saanut apua heiltä tarvittaessa. Minulla on myös ollut täysi tuki kumppaniltani.