Henkilökuvassa Taiki Kagayama: “Maalin jälkeinen fiilis veti minut mukaansa”

Japanilainen Taiki Kagayama pelaa FC Interissä toista kauttaan. Hän on jättänyt itsestään positiivisen kuvan sekä kentällä että sen ulkopuolella. 25-vuotias pelimies kertoo nyt tarkemmin ajastaan Suomessa ja turkulaisseurassa.

Taiki, miten kuvailisit aikaasi FC Interissä?

– Sitä on vaikea kuvailla. Joskus ajat ovat kovia, mutta isoimman osan ajasta nautin pelaamisesta joukkuekavereiden kanssa ja valmentajiemme ohjein. Sekä tietysti seuran fanien edessä pelaaminen on kivaa, Kagayama kommentoi.

Monipuolinen hyökkäyspään pelaaja kokee kehittyneensä viimeisen kahden sesongin aikana.

– Uskon niin. Yritän aina kehittää itseäni ja siinä Rive (José Riveiro) on auttanut minua muun staffin kanssa. Uskon silti, että minulla on kapasiteettia enempäänkin.

– Minulla on kunnianhimoa tulla paremmaksi kentällä ja sen ulkopuolella. Nautin olostani täällä, mutta samalla tavoitteeni on paremmissa sarjoissa tulevaisuudessa. Yritän aina olla pelaajana parempi.

Kagayama ei ole asettanut itselleen mitään tiettyä aikataulua, milloin siirtyä minnekin, mutta haaveet ovat selvät.

– Unelmani oli jalkapalloammattilaisuus. Haluan päästä vielä isompiin sarjoihin. Haluan pelata Euroopan Cup-kilpailujen lohkovaiheissa, kuten Konferenssiliigaa ja siitä ylöspäin Mestarien liigaan asti.

– Kun ajoitus on oikea, niin esimerkiksi Ruotsi voisi kiinnostaa. Malmö pelaa siellä lohkovaiheissa usein ja sellainen voisi olla loistava ympäristö minulle kehittää uraani, Taiki pohtii.

Fyysinen Veikkausliiga

Kagayama arvostaa Veikkausliigaa. Joissain asioissa hän pitää sarjaa jopa Japanin pääsarjaa kovempana.

– Kuvailisin tätä kovaksi liigaksi, koska taso ei niin paljoa ole Japania heikompi. Sanoisin tätä kilpailukykyiseksi, koska löytyy monia hyviä seuroja ja pelaajia.

– Fyysisyydeltään Veikkausliiga on parempi. Japanissa pelaajat ovat aika pieniä, kuten minä. Toki heiltäkin löytyy nopeutta, mutta silti Suomi on fyysisyydessä edellä. Atomu Tanaka (HJK:n japanilaisvahvistus) arvioi, että Veikkausliigan 4-5 kärkiseuraa voisivat pelata Japanin liigassa ja olen samaa mieltä.

 

Kun Atomu tuli puheeksi, niin on sopiva hetki kysyä, ovatko miehet ystävyksiä keskenään.

– Emme ole “ystäviä ystäviä”, mutta seuraamme toisiamme Instagramissa ja joskus vaihdamme kuulumisia siellä. Ehkä sitten tulevaisuudessamme voimme olla oikeita ystäviä, Taiki naurahtaa.

Kumpi sitten teistä on parempi pelaaja?

– Vaikea kysymys. Se riippuu… Haluaisin sanoa minä. Hänellä on kuitenkin komea ura takanaan. Meitä voi pitää aika samanlaisina pelaajina. Hän tekee niitä asioita hyvin, joita tehdään kentällä ennen maaleja. Atomu on ehkä enemmän syöttäjä ja minä puolestani enemmän viimeistelijä.

Kumman valitset: maalin vai kaksi maalisyöttöä?

– Yhden maalin. Se kertokoon persoonastani, Taiki naurahtaa.

– Nautin maalinteosta, joten sellainen rooli on minulle eniten mieleen, missä muut odottavat minulta maaleja.

Pori, Kokkola, Turku

Kagayama tuli Suomeen aikanaan kevättalvella 2019, jolloin hän oli Interin testissä. Tuolloin matka jatkui kuitenkin nopeasti Ykkösessä pelanneen MuSan testille, jonne japanilainen teki myös pelaajasopimuksen. Alkukausi oli Ykkösessä dominointia, kun 15 otteluun hän teki seitsemän maalia ja kesäkuussa hänet valittiin kuukauden pelaajaksi. Hyvä kevät ja kesä poiki siirron Veikkausliigaan KPV:n paitaan. Tämän jälkeen oli aika siirtyä Turkuun.

Mikä näistä kolmesta kaupungista on sitten eniten Taikin mieleen?

– Minun on pakko sanoa Turku. Olen tottunut elämään isoissa kaupungeissa. Olen Osakasta, mikä on Japanin toiseksi suurin kaupunki. Siellä on valtavasti ihmisiä. Nämä Suomen kaupungit ovat kaikki pieniä, mutta Turku on isompi kuin Pori tai Kokkola. Nautin myös Turun kauniista luonnosta.

Kagayama kertoo, mitä hänen vapaa-aikaansa Turussa ulkoilun lisäksi sisältää.

– Korona on rajoittanut vapaa-aikaa, minkä vuoksi on joutunut viettämään aikaa paljon itsekseen. Tykkään pelata korttia esimerkiksi Rickin (Ketting) ja Piben kanssa sekä hengailla kahviloissa. En tee mitään erityistä, mutta näin on ihan kiva, Taiki sanoo hymyillen.

Hymystä puheen ollen; miehellä on kasvoillaan kestohymy. Kagayamaa harvoin näkee naama levossa, joten on syytä kysyä sisältyykö huonotuulisuus lainkaan hänen tunneskaalaansa.

– Tietysti. En ole jumala. Minulla on samat tunteet kuin muillakin. Jos joku tekee ilkeästi minulle, niin totta kai olen huonolla tuulella. En ala silti mitenkään riehumaan, Taiki kertoo.

Tappiopeleistä hän yrittää päästä nopeasti yli.

– Se (häviäminen) on turhauttavaa. Ei väliä, miten olet pelannut. Meidän pitää kuitenkin aina nopeasti kääntää ajatukset seuraavaan peliin ja pitää pää pystyssä. Yritän saada aina ajatukset kirkkaiksi. Joskus se on vaikeaa, mutta siihen pyrin.

Riisipiirakka ja takoyaki

Kolmen Suomessa vietetyn kauden aikana Kagayama on ehtinyt tutustumaan maan kulttuuriin hyvin. Hän tietää tasan tarkkaan, mitä sellaista veisi Japaniin, mitä siellä ei vielä ole.

– Kolmisen vuotta sitten olisin sanonut sauna, mutta nykyisellään ne ovat yleistyneet Japanissa.

– Veisin riisipiirakan Japaniin. Riisi kuuluu kulttuuriimme, mutta emme ole tehneet tuollaista luomusta, Taiki pohtii ja sanoo samaan syssyyn rakastavansa myös munavoita.

Jos kysymyksen kääntää toisin päin, niin Japanista Suomeen hän toisi koneen, millä valmistetaan takoyakeja. Takoyaki on suosittu japanilainen ruoka, joka valmistetaan paloitellusta tai kokonaisesta mustekalasta, tempurasta, suolatusta inkivääristä ja vihersipulista. Sen päällystykseen käytetään okonomiyakikastiketta, ponzua, majoneesia, aonoria ja katsuobushia.

– Osakassa joka perheestä löytyy kone sen valmistamiseen. Se on parasta!

Kagayama ei ole kolmessa vuodessa oppinut puhumaan suomea, koska sujuvalla englannillakin on pärjännyt Interissä mainiosti. Suomea hän ei paljoa ymmärrä, mutta lempilausetta ei tarvitse yli kahta sekuntia miettiä.

“Ei mitään järkee”

– Rakastan sitä. Käytän sitä usein, kun muut puhuvat vaikka lounaspöydässä suomea, enkä ymmärrä sanaakaan, mitä he puhuvat, Taiki naureskelee.

Kagayama ei tietänyt Suomesta paljoakaan ennen kuin muutti tänne.

– Tiesin Suomesta sen, että tämä on hyvin organisoitu maa. Koulutus ja terveydenhoito ovat korkealla tasolla, mutta muusta minulla ei ollut hajuakaan.

Entä Muumit?

– No ne tiesin!, Taiki repeää.

– En tiennyt kuitenkaan, että ne ovat noin valtava asia täällä. Olen käynyt kerran jopa Muumimuseossa Tampereella. Siellä oli japanilainen opas, joten muumit kyllä yhdistää Japania ja Suomea.

Lajin viehätysvoima ja lempiseura

Iloinen japanilainen kertoo, miten hän aikanaan päätyi jalkapallon pariin, ja mikä lajissa lopulta koukutti.

– Ala-asteella kaverini sanoi, että “hei mennään pelaamaan jalkapalloa”. Vastasin siihen, että miksipäs ei. Seisoin kädet selän takana kentällä ja katselin vain peliä. Sitten pallo tuli yhtäkkiä minulle ja lauoin maalin. Se maalin jälkeinen fiilis veti minut mukaansa. Se on se syy, miksi pelaan jalkapalloa.

Kagayama paljastaa samalla, mikä on nykyisellään hänen suosikkiseuransa. Barcelonat ja realmadridit jäivät tällä kertaa kakkoseksi.

– Vanhemmiten se on vaihtunut. Sanon Real Sociedad. Heillä on selvä filosofia, siitä miten he pelaavat ja miten pelaajia hankitaan. Tykkään siitä, että joukkuetta ei ole kasattu isolla rahalla, mutta he pystyvät silti haastamaan sarjan kärkijoukkueita. Minusta se on kaunista.