Henkilökuvassa Arttu Hoskonen: “Olen aina ajatellut, että mihin ikinä menenkin, tulen menestymään”

Henkilökuvassa Arttu Hoskonen:

“Olen aina ajatellut, että mihin ikinä menenkin, tulen menestymään”

Arttu Hoskonen on pukenut FC Interin uljaan sinimustan pelipaidan ylleen jo yli kymmenen vuoden ajan. 24-vuotias toppari siirtyi seuraan 13 vuoden iässä Kaarinan Pojista. Hän nousi edustusjoukkueeseen mukaan huhtikuussa 2016, ja sille tielle puolustaja on jäänyt.

Vuosien saatossa hän on ottanut paikkansa Interin pelaavan kokoonpanon vakionimenä ja seuran kannattajien sydämissä. Hoskosen omien sanojen mukaan saattaa olla, että – huolimatta rakkaudesta Interiä kohtaan – koko uraa ei vietetä Kupittaan jalkapallopyhätössä.

– Tavoitteet olisi vähän korkeammalla. Jossain vaiheessa ajattelin, että 100 peliä pelaan Veikkausliigassa ja sitten lähden ulkomaille. Vielä on muutama peli siihen sataan, joten katsotaan. Saa nähdä miten käy, Hoskonen hymyilee.

Hoskosen suhtautuminen jalkapalloon on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Enää jalkapallo ei ole hänelle pelkkää pelailua.

– Kun tavoitteet ovat muualla kuin Veikkausliigassa, niin suhtautumista jalkapalloon on pitänyt muuttaa ja tehdä asioita toisella tavalla.

– Elän paljon urheilullisemmin. Kaikki mietitään jalkapallon kautta nykyään. Aina joudun miettimään, voinko tehdä sitä ja tätä, koska minulla on treenit. Se on paljon urheilullisempaa ja ammattimaisempaa kuin pari, kolme vuotta sitten, Hoskonen toteaa.

Milloin tämä kunnianhimoinen suhtautuminen ammattilaisjalkapalloilijan elämään sai sitten alkunsa?

– Varmaan siinä kohtaa, kun aloin saamaan peliaikaa kunnolla Interissä. Silloin aloin miettimään, että olen ihan hyvä tässä ja miksi en panostaisi tähän ihan kaikkea. Haluan nähdä, mihin asti pääsen.

– Tässä on ollut niin monta valmentajaa minun Inter-urani aikana, että jokainen on minua boostannut omalla tavallaan, mutta kyllä Riveiron (Jose) tultua on ollut ihan maksimaalinen kiinnostus. Haluan koko ajan näyttää kentällä. Hän on innostanut ehkä kaikkein eniten näistä valmentajista, Hoskonen selventää.

Vaikka Hoskosella on selvät tavoitteet uransa suhteen, niin stressiä jalkapallosta ei oteta. Se on paistanut hänen tekemisestään läpi aina.

– Se on yksi vahvuuksistani. En stressaa liikaa tai mieti tulevaa. Elän hetkessä ja uskon, että se työni palkitaan myöhemmin.

Nousu edustusjoukkueeseen

Hoskonen nousi edustusjoukkueeseen Job Dragtsman aikakaudella. Hän ehti tosin olla hollantilaislegendan alaisuudessa vain pari kuukautta, kun valmentaja jätti seuran pitkän palveluksensa jälkeen. Hoskonen muistaa hyvin, kuinka hänet naarattiin seuran lippulaivan mukaan.

– Pelasin A-junnuissa silloin. Yksien treenien jälkeen Walleniuksen Jami tuli kysymään, että huvittaisiko minua tulla edustusjoukkueen kanssa treenaamaan. Se tuli aika yhtäkkiä. Minulla oli silloin vielä koulua, mikä oli aika vaikea sovittaa yhteen edustusjoukkueen treeniaikojen kanssa. Sitten tuli kuitenkin työssäoppimisjakso, minkä tulin tänne Interiin suorittamaan ja sitä kautta pääsin myös treeneihin mukaan. Siitä se sitten lähti.

Interin 1996- ja 1997-syntyneiden ikäluokassa oli monia lahjakkaita pelaajia ja joukkueet taistelivat poikkeuksetta ikäluokkiensa SM-mitaleista. Silti Interin nykyjoukkueessa Hoskonen on ainoa, joka näistä ikäluokista on enää mukana.

– Kyllä se rehellisesti vähän yllättää. Olihan siinäkin porukassa kaikennäköistä kaveria, erilaista taitoa ynnä muuta… Se yllättää itseasiassa aika paljonkin, mutta asiat ovat myös siitä kiinni, mitä elämältäsi haluat. Muut jätkät tekevät sitten muualla hyvää uraa. Jotkut pelaavat futsalia ja menestyvät siellä. Se on niitä elämän valintoja, mitä kukin itse tekee.

Hoskonen ei koskaan ollut juniorijoukkueissaan se ryhmän kirkkain tähti tai puhutuin lupaus. Silti nuorta miestä itseään ei isommin yllätä, että juuri hän raivasi tiensä Veikkausliigaan menestyväksi pelaajaksi.

– Yllättää ja ei. Kyllä minä siinä jossain kohtaa tiesin, mihin minä pystyn. Olen aina uskonut itseeni ja minulla on aina ollut kova kilpailuvietti. Haluan aina puskea itseäni sekä joukkuekavereita eteenpäin. Olen aina ajatellut, että mihin ikinä menenkin, tulen menestymään. Minulla on sellainen mentaali. Se on tuonut nyt minut tähän asti ja katsotaan, mihin se tulee tuomaan minut jatkossa, Hoskonen pohtii.

Keskikentältä toppariksi

Hoskonen pelasi lähes täysi-ikäiseksi asti keskikentän keskustassa. Tämä on fakta, mikä on saattanut monilta unohtua.

– Olisiko se ollut B- ja A-junnujen taitteessa, kun vaihdoin toppariksi. Joku joukkueemme toppari oli loukkaantunut ja Daniel Osinachi päätti kokeilla minua topparina. Diggasin siitä. Keskustelimme, että pitäisikö minun jatkaa topparina. Sanoin: “miksi ei, tämä on ihan hauskaa.”

– Minun vahvuudet tulivat sillä paikalla paremmin esiin ja sille tielle jäin. Olen tyytyväinen ratkaisuun, Hoskonen kertaa.

Mikään Aleksi Paananen hän ei keskikenttäpelaajan profiililtaan kuitenkaan ollut.

– Olin aika puolustava keskikenttä, enkä niin pallollinen. Rikoin, raastoin, puolustin paljon ja pelasin helppoja syöttöjä. Ehkä se on jotain auttanut topparina pelaamiseen, mutta tuskin se niin suuresti näkyy.

 

 

Sen lisäksi, että Hoskonen oli nuorempana keskikenttäpelaaja, niin hän oli ajoittain myös isoimpia kukkoja tunkiolla. Kärhämiä riitti ottelusta toiseen ja vahvojen fyysisten otteiden lisäksi myös suu kävi.

– En kaihda sellaisia tilanteita, mutta olen vähän rauhoittunut nuoruudestani iän ja kokemuksen myötä. Ei aina jaksa mennä enää rähisemään. Toki se riippuu aina vähän myös siitä, ketä vastaan pelaa. Jos toinen osaa provosoida, niin kyllä siihen voikin lähteä mukaan. Nuo ovat sellaisia vääntöjä, joita peleissä vain tulee, mutta sitten ne unohdetaan ottelun jälkeen.

Hoskoselta ei löydy Veikkausliigasta yhtä tiettyä “arkkivihollista” toisin kuin Interin kapteenilta.

– Furuholm (Timo) vääntää Diogo Tomasin kanssa aina ja siinä olisi välillä kiva olla mukana, mutta olemme eri puolella kenttää. Sieltä on paha huudella, mutta ehkä sitten joku päivä, Hoskonen sanoo ripaus kaihoa äänessään.

Taustajoukot kunnossa

Hoskonen on pelannut jo läpimurtokautensa Veikkausliigassa, mutta se potin räjäyttävä iso tykkikausi ei ole vielä nähnyt päivänvaloa. Nyt toppari aikoo tehdä kaikkensa sen eteen ja reilusti yli 20 ottelun liigakausi onkin tilauksessa.

– Aina on tullut joku loukkaantuminen. Se olisikin tavoitteena tällä kaudella, että saisi pelata kokonaan ehjän kauden. Pari loukkaantumista oli jo, mutta toivottavasti ne ovat viimeiset.

– Joka vuosi odotusarvo itseäni kohtaan on noussut tietyn verran ylöspäin. Haluan kehittyä pelaajana ja nähdä, mihin rahkeeni riittävät. Sitten ei tarvitse vanhempana jossitella. Nyt tehdään täysiä duunia ja katsotaan, mihin sillä pääsen. Halu on koko ajan kovempi, Hoskonen puhkuu.

Hänellä on hyvät taustajoukot tukena vahvan uran luomiseksi.

– Minulla on perhe, äiti ja isä, jotka katsovat joka matsin ja antavat kommenttia pelin jälkeen. He ovat tukeneet minua niin kauan kuin olen elänyt.

– Ja agentti tietenkin myös, joka boostaa ja juttelee asioista. Minulla on hyvät taustajoukot ja se merkitsee minulle paljon.

Hoskosen agentti on nigerialainen Korede Akinwunmi, joka asuu tällä hetkellä Oulussa. Heidän yhteistyönsä alkoi pari vuotta sitten. Häntä ennen Hoskosella ei ole agenttia ollut. Yhteydenpito on kaksikon välillä vilkasta.

 

– Ehkä jopa kerran viikossa laitamme viestiä. Se on ihan kiva päästä jauhamaan. Sieltä tulee kommenttia laidasta laitaan ja kysellään fiiliksiä ennen ja jälkeen pelien. Muustakin elämästä puhumme ja myös totta kai tulevaisuuden suunnitelmista. On kiva tuntea itsensä tärkeäksi, Hoskonen kehuu.

Puolustajalla on ollut alusta alkaen lämpimät välit Akinwunmin kanssa.

– Pari vuotta sitten hän laittoi minulle viestiä, että on kiinnostunut minusta. Juttelimme asiasta ja hän vaikutti kivalta ja osaavalta kaverilta. Lisäksi se oli plussaa, että hän oikeasti halusi minut. Aikaisemmista keskusteluista muiden agenttien kanssa ei ole tullut samanlaista fiilistä. Hän uskoo minuun ja haluaa auttaa, mikä on minulle se tärkein juttu tässä kohtaa, Hoskonen taustoittaa.

– Tämä on juuri niitä asioita, mitkä puskevat minua eteenpäin ja melkeinpä tänä päivänä se agentti on oltava, jos haluaa urallaan eteenpäin. Hän on tuonut tekemiseeni paljon positiivisia asioita, keskuspuolustaja jatkaa.

Kadehdittava fysiikka

Arttu Hoskonen kuuluu Interin ehdottomasti fyysisimpiin pelaajiin. Sen myös testit ovat osoittaneet, joissa Hoskonen on napsinut kärkituloksia.

– Ponnussa (ponnistamisessa) olen ihan kova ja jossain vaiheessa olin joukkueen nopein 30 metrillä. Siitä on tosin jo pari vuotta aikaa, niin en tiedä, mikä nyt olisi tulos, kun jätkät ovat vaihtuneet. Kilpailu saattaisi olla aika kova, Hoskonen naureskelee.

Hän paljastaa, että ponnistusvoima on tuottanut ylöspäin 54 senttimetrin tuloksen. Tämä ominaisuus on iso apu ilmataisteluihin, joita topparin paikalla luonnollisesti tulee paljon. Hoskonen kertoo pääpallopelaamisen olevan hänen suurin vahvuutensa. Nykyisin tätä kykyä yritetään hyödyntää isommin myös hyökkäyspäässä.

– Nyt ollaan vähän enemmän alettu keskittyä siihen. Kun talvella niitä osumia tuli, niin niitä haluaa tehdä lisää. Mihin sijoitun, mihin liikun, hypyn ajoitus… näitä asioita olen yrittänyt hioa. Välillä käsken Ojalan (Matias) pistää keskityksiä ja sitten pusken niitä maaliin. Siinä olen halunnut kehittyä ja auttaa joukkuetta sitäkin kautta.

Aina kaikki ei ole kuitenkaan itsestä kiinni.

– Screenit ja muut ovat ihan hyödyttömiä, jos se pallo ei tule siihen. Välillä se on aika turhauttavaa, kun olet saanut itsesi ihan vapaaksi ja sitten se pallo liitelee kaksi metriä pääsi yli, Hoskonen heittää.

Vahvan keskivartalon ja jalkavoiman lisäksi Hoskoselta löytyy ruutia myös yläkropasta. Nuorempana hän sai penkkipunnerruksessa 120 kiloa rinnalta ylös. Huippufutiksessa penkkitulos ei ole olennainen, mutta se voi hivellä itsetuntoa ja tuoda itseluottamusta koviin vääntöihin isoja kärkipelaajia vastaan. Hoskonen kertoo, missä mennään “penkkaamisen” suhteen nykyään.

– Nyt menee vähemmän, koska en ole tehnyt penkkiä pitkään aikaan. Sanotaan silti, että kyllä se 110 kiloa menisi.

Jotkut ihmiset saattavat ajoittain spekuloida, miten kehonpaino on vaikuttanut Hoskosen pelaamiseen. Kaarinasta kotoisin olevan Hoskosen mukaan kilomäärillä tai lihasten koolla ei ole väliä, kunhan hänestä itsestään tuntuu kropassa hyvältä.

– Painoni on jopa muutaman kilon enemmän kuin viime kaudella ja se heittelee aika paljon. Esimerkiksi pre-seasonilla olin laihempi, mitä nyt olen. Olen ottanut pari kiloa lisää. En niin paljoa kiinnitä siihen painoon kuitenkaan huomiota. Jos on hyvä fillis, niin painoa on turha katsoa liikaa, roikalemainen Hoskonen päättää.