Markku Ansamaa – 30 vuotta pelaajana Interissä

Markku Ansamaa on jalkapallokentillä pitkän uran tehnyt pelaaja, joka on ollut osa FC Interin historiaa jo yli kolme vuosikymmentä. Hän on pelannut ja valmentanut seuran eri joukkueissa, ja nykyisin hän kantaa vastuuta myös seuran ikämiehissä. Markun sitoutuminen seuraan ja sen kehittämiseen on tehnyt hänestä arvostetun hahmon Interin yhteisössä.

 

1. Olet tiettävästi pisimpään Interissä pelannut pelaaja. Avaa jalkapallouraasi lapsuudesta nykypäivään.

Aloitin pelaamisen Kärsämäen nappuloissa, kun olin seitsemänvuotias. Muutaman vuoden jälkeen siirryin pelaamaan vuotta vanhempaan ikäluokkaan, ja lisäksi pelasin Nappulaliigan kaupunginosajoukkueessa noin vuoden. Nappulaliigassa pelattiin tuolloin 12-vuotiaaksi asti, ja vuonna 1994 lähes koko joukkueemme siirtyi FC Interiin, joka oli tuolloin hyvin nuori seura. Siitä asti olen pelannut Interissä, eikä kauttakaan ole jäänyt välistä. Olen pelannut kaikki juniori-ikäluokat, ja A-junioreiden viimeisenä vuonna valmentajamme ilmoitti meidät myös miesten 6. divisioonaan. FC Inter 2:ssa pelasin ja välillä myös valmensin sekä vedin joukkuetta yhteensä 18 vuotta. Vuonna 2018 perustimme FC Inter M35-ikämiesjoukkueen, ja siinä pelaan tälläkin hetkellä. Tulevalle kaudelle perustamme mahdollisesti joukkueen myös ikämiesten M40-sarjaan. Kaiken kaikkiaan lähdössä on siis 31. kausi sinimustissa.

2. Mitkä asiat ovat saaneet sinut jatkamaan jalkapallon parissa?

12-vuotiaaksi asti harrastin myös yleisurheilua, mutta tuossa kohtaa alkoi olla treenejä sen verran paljon, että oli tehtävä valinta joko yksilö- tai joukkuelajin välillä, ja itselle valinta oli hyvin selvä. Varmasti siis yksi pääasioista on ollut joukkuekaverit ympärillä. Lisäksi vakavia loukkaantumisia on tullut vasta vanhemmalla iällä, joten on ollut mahdollista pelata ja harjoitella kaudesta toiseen. Toki pitää myös muistaa, että seura on tarjonnut ympäristön, jossa on ollut mahdollista pelata pitkään kulloinkin itselleen sopivalla tasolla.

3. Mikä on paras muistosi jalkapallon parista?

Parasta on vaikea sanoa, mutta hienoja muistoja urani varrelta on useita. Mieleenpainuvin on ehdottomasti seuran ensimmäinen Suomen mestaruus, jota toki itse juhlin katsomossa. Omalta peliuralta taas mieleenpainuvin on oma viimeinen pelini Inter 2:n paidassa. Kauden 2017 alussa olin päättänyt, että kausi olisi viimeinen Inter 2:ssa. Kuitenkin kauden alussa keväällä eturistisiteeni katkesi, ja pelit olivat siltä kaudelta ohi. En halunnut kuitenkaan lopettaa pelaamista loukkaantumiseen, vaan kuntoutin itseäni noin 1,5 kautta, kunnes seuraavana vuonna 2018 viimeisessä kotipelissä pääsin pelaamaan sen kauden ensimmäiset ja uran viimeiset minuutit. Oma perhe oli katsomassa peliä, ja se teki siitä erityisen mieleenpainuvan.

4. Kuka on suurin esikuvasi jalkapallon maailmassa ja miksi?

Itsellä esikuvat ovat muuttuneet vuosien varrella vähän sen mukaan, mitä pelipaikkaa olen itse pelannut. Yleisesti ottaen joukkueissa johtavat pelaajat/kapteenit ovat olleet niitä, joita olen erityisesti seurannut. Tietysti Litmanen kotimaisista pelaajista ja ulkomaisista pelaajista mm. Xavi, Messi, Buffon ja Paolo Maldini.

5. Miten kuvailisit itseäsi pelaajana? Millaisia muita rooleja/tehtäviä sinulla on ollut jalkapallon parissa?

Joukkue voittaa ja häviää yhdessä, ja siksi olen aina pelannut joukkueen eteen. Periksiantamattomuus, muiden joukkuekavereiden kannustaminen ja tsemppaaminen on ollut oma identiteetti pelaajana. Nämä ovat näkyneet niin kentällä kuin pukukopissakin. Rooleja on pelaamisen ohessa ollut vuosien varrella useita – joukkueen kapteeni, pelaajavalmentaja, taloudenhoitaja, joukkueenjohtaja ja yleinen puuhamies. Tällä hetkellä ikämiesten lisäksi toimin tyttäreni jalkapallojoukkueessa joukkueenjohtajana, ja tätä ennen toimin heidän joukkueessaan huoltajana, apuvalmentajana sekä futsalvalmentajana.

6. Millainen seura Inter on, ja ketkä interiläiset ovat jääneet erityisesti mieleesi vuosien varrelta ja miksi?

Seura on tietysti mahdollistanut pelaamiseni ja luonut itselleni sopivan polun nykyiseen tilanteeseen. Kaikissa seuroissa tällainen pelaajapolku ei varmasti olisi ollut mahdollista ja päättynyt viimeistään A-junioreihin. Inter 2 oli pitkään hyvin itsenäisesti toimiva joukkue seurassa. Tukea toki tarvitsin, kun kaikki oli alkuun itselleni aivan uutta, ja tuota tukea sain noiden vuosien aikana erityisesti Sanna Sireniltä. Lisäksi joukkueen valmentamisessa minua auttoi suuresti erityisesti pelikaverini Pasi Pajula. Valmentajista on jäänyt erityisesti mieleen tietysti Martti Harittu, joka valmensi meitä A-junioreissa ja ilmoitti meidät aikanaan miesten sarjaan pelaamaan. Sanoisin, että ilman häntä ei välttämättä olisi nykyistä Interin Reservi-joukkuettakaan. Viimeisten pelivuosieni aikana seura halusi lähteä kehittämään Inter 2:sta, jolloin saimme kunnon taustajoukot ja itse sain keskittyä pelaamiseen. Erityisesti Pasi Hyvätti ja Teijo Ristola sekä valmentajamme ja entinen pelikaverini Mikko Mäkitalo mahdollistivat itselleni hienot viimeiset pelivuodet, kun sain keskittyä vain pelaamiseen ja harjoittelemiseen.

7. Millaiseksi seuraksi toivot Interin kehittyvän tulevaisuudessa?

Seura on muuttunut erityisesti viimeisten vuosien aikana, ja mielestäni parempaan suuntaan, tästä hyvänä esimerkkinä InterAction. Kyse ei ole pelkästään jalkapallosta ja menestyksestä lyhyellä aikavälillä, vaan seuraa viedään kokonaisuutena eteenpäin. On ollut hienoa nähdä “oman joukkueen” nykyisten reservien nousun sarjaportaita ylöspäin ja että seuraan on perustettu myös Inter 3 sekä tyttö- ja naisjoukkueita. Tämä on myös se, mitä haluaisin jatkossakin nähdä – tässä seurassa voi jatkaa jalkapallon pelaamista myös juniorivuosien jälkeen, vaikka taso ei riittäisi Veikkausliigaan tai kakkoseen saakka. Lisäksi toivon myös, että ikämiesjoukkueita saadaan vuosien aikana lisää, ovat ne sitten itseni perustamia tai jonkun muun.

8. Millainen polkusi on ollut “siviilipuolella”, mitä olet opiskellut/millaisia töitä olet tehnyt?

Olen tehnyt myynti- ja asiakaspalvelutöitä 16-vuotiaasta asti koulun ja opiskelun ohella. Yliopisto-opintojen aikana pääsin pankkiin töihin sijoitusneuvojaksi, ja viimeiset 15 vuotta olen tehnyt töitä varainhoidon parissa. Tällä hetkellä olen töissä Mandatumissa, ja nykyisestä työpaikasta pitää kiittää osittain myös jalkapalloa. Päädyin hakemaan kyseistä työtä erään ikämiesten pelin jälkeen, kun joukkuekaverini ja nykyinen kollegani Hannu-Pekka Harittu kertoi heidän etsivän uutta varainhoitajaa. Olemme HP:n kanssa pelanneet ensimmäisen kerran samassa joukkueessa jo A-junioreissa.

9. Jos voisit matkustaa minne tahansa, mihin matkustaisit ja miksi?

Olen äärimmäisen huono matkustamaan lentokoneessa, joten kovin kauas en haluaisi mennä. Barcelonassa olen käynyt häämatkalla, mutta valitettavasti tuolloin lempijoukkueellani oli vieraspeli. Sinne siis ainakin haluan vielä päästä matsia katsomaan.

10. Kerro yksi asia, jota monet eivät sinusta tiedä.

Minulta löytyy SM-mitali niin yleisurheilusta kuin lippupallostakin.

11. Mikä motto tai elämänohje kuvaa sinua parhaiten?

Pyrin ajattelemaan asioita positiivisuuden kanssa, koska asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella.

 

Markku toimii esimerkkinä koko Interin seurayhteisölle elinikäisestä interiläisyydestä. Kiitos Markku, ja tsemppiä tulevan kauden ikämiespeleihin!