Historia


Seurakertomus: 1990 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 |1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014

1990

Seuran perustamisvuosi. Legendan mukaan seuran puheenjohtajan Stefan Håkansin poika Patrik Håkans oli ilman seuraa nappulaiän loputtua. Jalkapalloinnokkaat miehet päättivät perustaa oman seuran ja seuran nimeksi valittiin FC Inter Turku ja väreiksi sininen ja musta (kolmas väri punainen). Vaakunan muotoinen logo on käytössä vielä tänä päivänä. Näin saatiin FC Interin ensimmäinen D-juniorijoukkue koottua kasaan.

1992

  • Sarja: Kolmonen
  • Sijoitus: 6. sija
  • Suomen cup: ei osallistunut
  • Päävalmentaja: Anders Romberg
  • Paras maalintekijä: Reijo Pelkonen 17 maalia

Seuran juniorimäärä kasvoi koko ajan ja Stefan Håkans päätti perustaa edustusjoukkueen FC Interille. FC Inter otti Kolmosessa pelanneen NaKu:n paikan ja sijoittui sarjassa lopuksi viidenneksi. Inter pelasi kotiottelunsa Urheilupuiston yläkentällä.

1993

  • Sarja: Kakkonen
  • Sijoitus: 2. sija
  • Suomen cup: 1. kierros (SalPa-FC Inter 1-0)
  • Päävalmentaja: Timo Sinkkonen
  • Paras maalintekijä: Tero Forss 20 maalia

FC Inter otti talousvaikeuksissa painineen TuTo:n paikan Kakkosessa. Toiminta alkoi muuttua enemmän ammattimaiseksi vaikka harrastelijapohjalla toimittiin vielä. Seuraan saapui kolme brasilialaista: Nicca (keskikenttä), Marcelo (allround) ja Fabio (hyökkääjä). Suurin hankinta kaudelle oli kuitenkin SM-sarjassakin menestyksellä pelannut Tero Forss. TuTo:sta seuraan tuli nuori Petri Lehtonen. Tavoitteeksi laitettiin nousu Ykköseen. Pelaajahankinnat olivat onnistuneita ja nousu varmistui hyvissä ajoin ennen kauden päätöstä. Inter pelasi kotiottelunsa Kupittaalla.

1994

  • Sarja: Ykkönen
  • Sijoitus: 3. sija
  • Suomen cup: 6. kierros (FC Inter-TPV 0-3)
  • Paras maalintekijä: Tero Forss ja Samuli Lindelöf 12 maalia
  • Päävalmentaja: Timo Sinkkonen
  • Yleisökeskiarvo: 546 (FC Inter-Ponnistus 1128)

Inter Ykkösessä ja tavoitteeksi laitettiin nousu liigaan parissa vuodessa. Pelaajahankinnat olivat kovat, Jami Wallenius (Jaro) toi kovuutta ja kokemusta puolustukseen, Samuli Lindelöf, 18, (HIK) oli tuntematon ja lupaava nuorukainen jonka Stefan Håkans löysi Hangosta. Inter jäi lopulta sarjassa kolmanneksi ja nousu jäi vain haaveeksi. VPS ja Ponnistus nousivat Veikkausliigaan. Turkulainen yleisö alkoi tuntea ja löytää jalkapalloseuran nimeltä FC Inter ja ottelussa Ponnistusta vastaan rikkoutui jo selvästi tuhannen katsojan raja. Inter esitti kauden aikana teknistä ja taistelevaa peliä, joka on vieläkin seuran tavaramerkki.

1995

  • Sarja: Ykkönen
  • Sijoitus: 1. sija
  • Suomen cup: Välierät (FC Inter-MyPa 2-5)
  • Päävalmentaja: Hannu Paatelo
  • Paras maalintekijä: Tero Forss 16 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 661 (eniten FC Inter-Lahden Reipas 1502)

Ainoa tavoite kaudelle oli nousu Veikkausliigaan. Ennen kautta tehtiin kovia pelaajahankintoja. Interiin saapui Suomen kenttien kova luu Steven Polack yli 300:lla pääsarjaottelulla, maalivahtilegenda Jyrki Rovio, Janne Lehtinen (MyPa) ja vikkeläkinttuinen Kimmo "Kipi" Karvinen. Inter jyräsi sarjassa tasaisen varmasti ja varmisti nousunsa pari kierrosta ennen loppua. Forss, Lindelöf ja Karvinen vastasivat maaleista Walleniuksen, Polackin ja Rovion pitäessä oman pään puhtaana. Suomen cupissa päästiin välieriin saakka missä MyPa oli kahden osaottelun yhteismaaleilla parempi luvuin 2-5.

1996

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 6. sija
  • Suomen cup: 8. kierros (MyPa-Inter 2-1)
  • Päävalmentaja: Hannu Paatelo
  • Paras maalintekijä: Tero Forss ja Lee Isaac 7
  • Yleisökeskiarvo: 2470 (eniten FC Inter-TPS 8200)

FC Inter ensimmäistä kertaa Veikkausliigassa. Joukkuetta vahvistettiin jälleen kovilla nimillä: Ruotsissa monta vuotta ammattilaisena pelannut Erkka Petäjä 83:n A-maaottelun kokemuksella, Petteri Viljanen (TPV), Jani Mäenpää (ÅIFK) ja Jani Keula (TPS). Inter aloitti kauden mahtavasti ja teki nimeänsä tutuksi Suomessa. 10 ensimmäistä ottelua ilman tappioita oli mannaa turkulaisille, nyt Turussa oli kaksi kovan luokan joukkuetta pääsarjassa. Ensimmäinen ja toinen paikalliskamppailu houkutteli katsomoihin yli 8000 katsojaa. Savupommit ja soihdut paransivat vain tunnelmaa entisestään. Tero Forss siirsi Interin johtoon jo 3. minuutilla mutta Mika Wallden tasoitti rangaistuspotkusta vartti ennen loppua.

Toisen paikalliskamppailun TPS vei numeroin 1-2 (maalintekijöinä ottelussa Samuli Lindelöf ja Jonatan Johansson 2). Kolmannessa derbyssä oli Interin vuoro voittaa ensimmäistä kertaa. Samuli Lindelöf vei Interin johtoon mutta TPS onnistui tasoittamaan. Noin puolituntia ennen loppua Lee Isaac teki voittomaalin ja toisessa päädyssä olleet Inter-fanit juhlivat maalia soihduilla ja huudoilla lippujen liehuessa. Tällaista katsomokulttuuria ei Turussa oltu ennen nähty. Inter sijoittui lopulta kuudenneksi vaikka mestaruuskaan ei ollut kaukana. Samuli Lindelöf valittiin liigan toimesta vuoden tulokkaaksi.

1997

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 10. sija
  • Suomen cup: Puolivälierät (Inter-HJK 1-4)
  • Päävalmentaja: Hannu Paatelo, Tomi Jalo
  • Paras maalintekijä: Tero Forss 6 maalia
  • Yleisökeskiarvo: keskiarvo 1560 (eniten FC Inter-TPS 3196)

Toinen kausi liigassa olikin yllättävän vaikea. Loukkaantumiset ja epäonni johtivat lopulta siihen että FC Inter jäi viimeiseksi sarjassa. Viimeisessä ottelussa Inter löi Jaron Pietarsaaressa otteluun matkustaneiden Inter-fanien tuella. Tämäkään ei auttanut, sillä TP-Seinäjoki onnistui tasoittamaan ottelun RoPS:ia vastaan rangaistuspotkusta viimeisellä minuutilla, mikä lopulta ratkaisi Interin putoamisen. Mikä tapa tippua liigasta! Putoaminen takaisin Ykköseen oli sinä aikana suuri takaisku nuorelle seuralle, joka haki paikkaansa Suomen jalkapallokartalta. Viimeiseksi jääminen liigassa opetti kuitenkin seuran nöyräksi tuleviksi vuosiksi: mitään ei saa ilmaiseksi Veikkausliigassa. Samuli Lindelöf istui penkillä Suomen MM-karsintaottelussa Sveitsi-Suomi.

1998

  • Sarja: Ykkönen
  • Sijoitus: 3. sija
  • Suomen cup: 7. kierros (Pyry Nokia-FC Inter 2-1)
  • Päävalmentaja: Tomi Jalo, Steven Polack
  • Paras maalintekijä: Samuli Lindelöf 9 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 916 (eniten FC Inter-Atlantis 3244)

Tavoitteeksi laitettiin takaisin liigaan nouseminen. Kaikki parhaat pelaajat pysyivät uskollisena seuralle ja ainoa merkittävä lähtijä oli Erkka "Paroni" Petäjä, joka palasi takaisin Ruotsiin jäähdyttelemään. Kokenut Kim Suominen tuli IFK Norrköpingistä, mutta oli suuri pettymys. Pelaaminen Ykkösessä ei ollut helppoa, monet joukkueet puolustivat kovin Interiä vastaan ja voitot irtosivat vasta otteluiden viime hetkillä. Inter onnistui lopulta tavoitteessaan ja nousi takaisin liigaan. Viimeinen ottelu Kemissä ratkaisi kaiken. Tero Forss vei Interin johtoon unelmavaparilla 30 metristä ylänurkkaan. KPT-85 onnistui tasoittamaan ottelun vielä kertaalleen, mutta Inter teki voittomaalin heti perään ja kukas muu kuin Tero Forss jälleen maalintekijänä. Steven Polack palkattiin pelaaja-valmentajaksi loppukaudesta, mikä tuotti tulosta. Yleisökeskiarvo 916 oli yllättävän korkea ja ottelu Inter-Atlantis keräsi lehtereille jopa yli 3000 katsojaa. Inter oli parissa vuodessa onnistunut saamaan itselleen uskolisia kannattajia. Jopa Ykkösen vierasotteluissa nähtiin paljon Inter-faneja kannustamassa joukkuetta.

1999

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 5. sija
  • Suomen cup: 6. kierros (FinnPa-FC Inter 3-2 rp.)
  • Päävalmentaja: Timo "Panda" Askolin
  • Paras maalintekijä: Richard Teberio 9 maalia
  • Yleisökeskiarvo:1398 (eniten FC Inter-FC Jokerit 2889)

Takaisin liigassa ja siellä halutaan pysyä. Uudeksi päävalmentajaksi palkattiin Timo Askolin. Inter suuntasi värväyshaavinsa Ruotsiin päin ja sieltä löydetyt tuntemattomat Joakim Jensen ja Richard Teberio nousivat lopulta liigan tähtipelaajakastiin. Kausi alkoikin mahtavalla tavalla Anjalankoskella ottelulla MyPaa vastaan. Uudet ruotsalaisvahvistukset pelasivat MyPan puolustuksen ulos syötöillä Teberion maalatessa 5 minuuttia ennen loppua. Teberion tuuletus Myllykoskelle matkanneiden Inter-fanien eteen sai interistien tunteet valloilleen ja tilannetta pääsi vielä herkuttelemaan uudestaan illan Urheiluruudussa.

Teberio teki 9 maalia heti ensimmäisellä liigakaudellaan ja Joakim Jensen johti puolustusta loistavalla tavalla. Onnistunut kausi päättyi lopulta seuran parhaaseen liigasijoitukseen kautta aikojen, eli 5.sijaan. Magnus Bahne valittiin onnistuneen kauden lopuksi vuoden Canal+ -pelaajaksi ja sai myöhemmin talvella kutsun A-maajoukkueeseen ja pääsi esiintymään sinivalkoisessa paidassa kahteen otteeseen. Jari Vanhala teki 7 maalia laitalinkin paikalta. Uusi faniryhmä Ultraboyz piti tunnelmaa yllä Kupittaalla kotiotteluissa.

2000

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 7. sija
  • Suomen cup: Välierät (HJK-FC Inter 2-1)
  • Päävalmentaja: Timo"Panda"Askolin
  • Paras maalintekijä: Richard Teberio 14 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 1645 (eniten FC Inter-TPS 3008)

Suuret odotukset hyvän kauden ja onnistuneiden pelaajavärväyksien jälkeen. Interin omia kasvatteja esiintyi myös liigaotteluissa kourallisen verran. Veikkausliigan kauden 2000 nuorin pelaaja löytyikin FC Interistä. Ari Nyman,16, debytoi ottelussa Tampere Unitedia vastaan. Suomen liigan ehkä yksi kovimmista pelaajista meriittien ja taitojen puolesta oli Raul Peralta, 30. Mies oli pelannut itsensä Diego Maradonan kanssa Boca Juniorseissa esiintyen yli 250:ssä Argentiinan liigaottelussa. Peralta loukkasi itsensä kuitenkin kesken kauden ja lensi takaisin Argentiinaan. Gaby Flores oli taitava "kymppi" ja Samuel Cappa arvaamaton maalintekijä. Huonosti mennyt kausi päättyi 7. sijaan. TPS lyötiin kaikissa kolmessa paikalliskamppailussa ja näin Inter otti Turun herruuden itsellensä. 2-0-voitossa Inter passitti TPS:n liigakarsintoihin ja katsomon puolella nähtiin Interin kautta aikojen ensimmäinen tifo-järjestely. Faniryhmä Ultraboyz teki viimeisestä derbystä suuren juhlan sytyttämällä soihtuja ja savuja omassa päädyssään pelaajien juostessa kentällä (tämä kaikki tapahtui poliisin ja palokunnan valvonnassa), tunnelma oli kuin Etelä-Euroopassa konsanaan.

Richard Teberio teki 14 maalia liigassa ja kesken kauden hankitut Aristides Pertot (12 ottelua 8 maalia) ja Fernando Della Sala (12 ottelua 5 maalia) tekivät reilun tusinan yhteensä.

2001

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 5. sija
  • Suomen cup: Puolivälierät (FC Inter-Tampere United 4-5 rp.)
  • Päävalmentaja: Pertti "Lunkka" Lundell
  • Paras maalintekijä: Richard Teberio 13 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 2207 (eniten FC Inter-KuPS 3816)

Kovat odotukset kaudelle sekä median, fanien ja itse joukkueen puolesta. Tavoitteeksi laitettiin Euroopan kentät. Tulijoiksi merkittiin kokenut Vesa Rantanen (FC Jazz), lupaava Mathias Lindström (Kakkonen) ja hyvät meriitit omaava argentiinalainen Diego Corpache. Omia junioreita nostettiin kourallisen verran edustusjoukkueeseen. Kausi alkoi hyvin, ensimmäinen tappio tuli vasta viidennessä ottelussa ja siinä välissä kaadettiin mestarisuosikit Haka ja Jokerit. Inter pelasi kuitenkin epätasaisesti läpi kauden ja loppusijoitus oli 5. sija. Suomen cupissa pudottiin puolivälierissä rp-kisassa Tampere Unitedia vastaan.

Kauden iloisiin asioihin kuuluivat suuret yleisömäärät ja omien junioreiden esiinmarsi edustusjoukkueessa. Kauden ensimmäinen ottelu KuPS:ia vastaan veti 3816 katsojaa Kupittaan lehtereille ja yleisökeskiarvo koko kaudelle oli 2207. Mikko Harjanne, Rami Salomaa, Markus Sinisalo ja Valtter Laaksonen tekivät onnistuneet debyytit liigassa. Magnus Bahne, Ari Nyman ja Mikko Helminen löysivät jo tiensä avauskokoonpanoon saakka. Kauden jälkeen lähtijöiksi merkittiin Jami Wallenius ja Tero Forss, jotka lopettivat mahtavat peliuransa Interissä, Pablo Parmo (VG-62), Joni Meltoranta (FC Hämeenlinna) ja Mika Wallden (Nybergsund). Farmijoukkue VG-62 nousi Interin omien kasvattien avustuksella Ykköseen Kakkosen länsilohkosta.

2002

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 6. sija
  • Suomen cup: Neljännesvälierät FC Haka-FC Inter 2-1
  • Päävalmentaja: Pertti Lundell
  • Paras maalintekijä: Richard Teberio 11 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 2285 (eniten FC Inter-HJK 3505)

Suuret odotukset jälleen ennen kautta, mutta sijat 5-7 tulivat jälleen tutuiksi. Harjoitusottelut talvi-keväällä lupasivat hyvää kautta. Leiri Hollannissa oli onnistunut ja Uusi Lahti-cupissa lyötiin paikalliskilpailija TPS murskaluvuin 4-0. Inter aloitti jälleen kautensa liigassa hyvin, mutta ”musta-elokuu” aloitti 12 ottelun voitottoman putken. Apua tilanteeseen haettiin Argentiinasta asti, hyökkääjä Daniel Bazan Vera hankittiin tekemään maaleja mutta sekään ei auttanut sillä maalitilasto näytti nollaa kahdeksan ottelun jälkeen. Nuoret pelaajat keräsivät jälleen suurimmat otsikot. Interillä oli parhaimmillaan jopa neljä pelaajaa samaan aikaan U21-maajoukkueessa. Topparipari Ari Nyman-Mathias Lindström tyhjensi palkintopöydän. Nyman, Kannattajien vuoden pelaaja, vuoden lupaava pelaaja ja -kehittynein pelaaja. Lindström, U21-maajoukkueen paras pelaaja, Varsinais-Suomen paras pelaaja, vuoden tsemppari ja Annelin pokaali.

Suomen cupissa tie nousi pystyyn jo neljännesvälierissä, Haka oli parempi luvuin 2-1. FC Interin kehitysjoukkue VG-62 säilyi Ykkösessä Interin omien junioreiden avustuksella. Kauden jälkeen lähtijöiksi merkittiin Vesa Rantanen (FC Jazz), Gaby Flores, Teemu Vihtilä (FC Jazz), Jani Meriläinen ja vuodesta 1993 seurassa pelannut Inter-ikoni Petri "Pedro" Lehtonen (FC KooTeePee), nimi joka tulee pysymään seuran kannattajien sydämissä ikuisesti. Uuden Veritas Stadionin rakennustyöt aloitettiin loppukaudesta.

2003

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 7. sija
  • Suomen cup: Puolivälierät HJK-FC Inter 6-5 rp.
  • Päävalmentaja: Kari Virtanen
  • Paras maalintekijä: Aristides Pertot ja Luciano Alvarez 12 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 2520 (eniten FC Inter-TPS 6211)

Vain kaksi viikkoa ennen kauden alkua joutui Pertti Lundell terveydellisistä syistä siirtymään sivuun päävalmentajan paikalta. Ruoriin hyppäsi kehitysjoukkue VG-62:n päävalmentaja Kari Virtanen. Pelaajaryhmä pysyi miltei samana.

Kausi alkoi hieman kangerrellen ja heti avausottelussa Sinimustat hävisivät uuden Veritas Stadionin ensimmäisen paikallisväännön luvuin 0-2. Ensimmäinen voitto tuli vasta yhdeksännessä ottelussa (Jazz-Inter 1-2) jonka jälkeen Inter pelasi seuraavat viisi ottelua tappioitta. Matkalla kaatui Jaro murskaluvuin 0-6. Suomen cupissa tie nousi pystyyn vasta rp-kisan jälkeen. HJK oli parempi yhdestätoistametristä. Kauden toiseksi viimeisessä ottelussa Inter laittoi kapuloita Hakan mestaruusrattaisiin voittamalla hakalaiset Valkeakoskella luvuin 0-1. Ottelussa Jokereita vastaan Inter oli vielä 70.minuutin kohdalla kahden maalin tappioasemassa. Alvarezin maali 71. minuutilla ja Pertotin tupla 83. ja 85. minuuteilla käänsi kuitenkin ottelun Interin eduksi ja putoamispeikko saatiin lopullisesti karistettua pois.

Aristides Pertot ja Luciano Alvarez jakoivat Veikkausliigan maalintekijätilaston kolmannen sijan 12 tehdyllä maalilla. Avausottelu Veritas Stadionilla keräsi 6211 iloista silmäparia lehtereille. Yleisökeskiarvo nousi n.300 katsojalla. Kehitysjoukkue VG-62 onnistui säilyttämään paikkansa Ykkösessä, vaikka joukkueesta nostettiin pelaajia Interiin kesken kauden. Vastuuta Interissä saivat Jarkko Tallqvist, Juha Herne, Pablo Parmo, Juha Soukiala ja Mika Mäkitalo (synt. 1985). Kauden jälkeen lähtijöiksi merkittiin Matti Heimo (KooTeePee), Juha Herne (SalPa), Daniel Bazan Vera, Fernando Della Sala ja Jani Mäkilä (TPS).

2004

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 4. sija
  • Suomen cup: 5. kierros Mikkeli-FC Inter 3-2
  • Päävalmentaja: Kari Virtanen ja Jan Stahre
  • Paras maalintekijä: Richard Teberio ja Aristides Pertot 6 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 3492 (eniten FC Inter-TPS 7144)

Kauteen lähdettiin suurin toivein ja ei aivan turhaan. Uudet nimet joukkueessa olivat vuoden 1998 MM-kisoissa pelannut Marcel Mahouve, Suomen kenttien ”David Beckham” Ryan Botha sekä lupaava kamerunilaishyökkääjä Serge N'Gal. Lehterit täyttyivät jo ensimmäisessä kotiottelussa, sillä Interin tähtien lisäksi paikalle odotettiin Suomen kenttien suurinta tähteä Jari Litmasta. Litmasta ei ottelussa nähty, joten Luciano Alvarez päätti varastaa shown tekemällä hattutempun, mikä lopulta siivitti joukkueen 4-2-voittoon. Aiemmista vuosista poiketen Inter onnistui pelaamaan läpi kauden tasaisesti. Veritas Stadionin uusi yleisöennätys (7144) syntyi 19.8.2004 ottelussa TPS:ä vastaan. Ainoastaan loppulukemat 0-1 Tepsille veti mielet matalaksi Inter-leirissä. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut sillä loppukaudesta Inter pelasi viihdyttävää ja tehokasta peliä ja myös tulokset kertovat tästä. HJK:lta napattiin täysi pistepotti Helsingissä ja toiseksi viimeisessä kotiottelussa onnistuttiin voittamaan Tampere United pitkästä aikaa.

Mitalitoiveet elivät hengissä vielä viimeiselle kierrokselle asti. Inter matkasi mitalinkiilto silmissä Pietarsaareen n. 80 kannattajan voimin, mutta tämäkään ei auttanut joukkuetta, sillä muiden otteluiden tulokset merkitsivät lopulta sitä että Interin ottelun lopputuloksella ei ollut enää merkitystä. Vaikka päät olivat painuksissa 1-1-tasapelin jälkeen, toi kotimatka hymyn suunpielille kun tajuttiin että Inter oli juuri saavuttanut seurahistoriansa parhaan sijoituksen liigassa jättäessään samalla paikallisvastustaja TPS:n taakseen. Haaveet eurocup-paikasta elivät vielä ja Intertoto-cup-paikka osuikin Interille kuin taivaan lahja. Näin yksi unelma saavutettiin seuran täyttäessä 15 vuotta. Kauden aikana vastuunkantajiksi nousivat aiemmin VG-62:ssa loistaneet Henri Lehtonen ja Touko Tumanto. Ryan Botha myytiin Turkkiin ja Serge N’Galin perässä olivat useat eurooppalaisseurat. Marcel Mahouven ennakkoluuloton pelityyli herätti mielipiteitä puolin ja toisin. Kauden jälkeen lähtijöiksi merkittiin enemmän tai vähemmän pitkän linjan Interistit Janne Oinas, Mikko Helminen (P-Iirot), Richard Teberio (Nybergsund), Luciano Alvarez, Pablo Parmo ja Mika Niskala (IFK Mariehamn). Uusi ennätys yleisökeskiarvossa (3492) oli myös todistus siitä että Turkua ei turhaan kutsuttu kauden jälkeen Suomen jalkapallopääkaupungiksi.

2005

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 5. sija
  • Suomen Cup: 5. kierros FC Inter-MyPa 0-1
  • Päävalmentaja: Kari Virtanen
  • Taktinen päävalmentaja: Jan Stahre
  • Paras maalintekijä: Serge N'Gal 9 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 3005 (eniten FC Inter-TPS 5259)

Kausi 2005 käänsi uuden lehden seuran viisitoista vuotiaassa historiassa. Enää ei lähdetty metsästämään menestystä nimivahvan joukkueen avulla, vaan joukkueessa toteutettiin todellinen nuorennusleikkaus. Kokeneiden pelaajien tilalle hankittiin nuoria lupaavia pelaajia, joilla näytöt rajoittuivat vasta nuorisomaaotteluihin. Moni kannattaja valmennusjohtoa myöden lähti kauteen pelonsekaisin tuntein, sillä kovinkaan moni ei uskonut Miikka Ilon, Tomi Petrescun, Prince Otoon ja Martin Mutumban pystyvän täyttämään Marcel Mahouven ja kumppaneiden jättämiä saappaita. Interin nuoret pelaajat osoittivat kuitenkin kaikki epäilyt turhiksi, sillä joukkue näpäytti epäilijöitään pelaamalla kurinalaista ja samalla hyökkäysvoittoista jalkapalloa. Joukkue porskuttikin alkukaudesta lähtien aivan Veikkausliigan kärjen tuntumassa, mikä hiljensi epäilijät lopullisesti. Interin kirkkaimpina tähtinä tuikkivat alkukaudesta Serge "Naskali" N'Gal, jonka volttisarjoja kävivät kuvaamassa kaikki suomalaiset tv-kanavat sekä Magnus Bahne, joka päästi 11 ensimmäisessä ottelussa taakseen vain kolme maalia.

Hyvät otteet jatkuivat lähes koko kauden, sillä Interillä oli hyvät mahdollisuudet aina hopeamitaleille asti, kun liigaa oli jäljellä vielä kolme kierrosta. Nuoren joukkueen vire ei kuitenkaan riittänyt loppuun asti, vaan kahden tappion ja yhden tasapelin myötä Inter sijoittui viidenneksi. Viides sija tuntui aluksi tietenkin pettymykseltä, mutta nuorelta ja varsin kokemattomalta joukkueelta saavutus oli erinomainen. Viidennen sijan lisäksi Inter piti hallussaan Turun herruuden muutenkin kuin sarjasijoituksen perusteella, sillä paikallisvastustaja TPS kaatui molemmissa otteluissa. Interin hyvien otteiden ansiosta joukkueen kapteeni Diego Corpache palkittiin Veikkausliigan parhaana puolustajana. Uusiksi luottopelaajiksi nousivat kauden aikana Prince Otoo, Jukka Sinisalo, Miikka Ilo ja Tomi Petrescu. Hyvin onnistuivat myös Magnus Bahne, joka kävi näyttämässä taitojaan myös norjalaisessa Fredrikstad FK:ssa. Sopimukseen asti taidot eivät kuitenkaan vielä riittäneet.

Kausi 2005 toteutti myös seuran puheenjohtajan Stefan Håkansin pitkäaikaisen unelman euro-otteluista. Joukkue esiintyi edukseen pelaten iloista hyökkäävää jalkapalloa, jonka ansiosta joukkue eteni Interto-cupin toiselle kierrokselle, josta joukkue putosi kroatialaiselle NK Varteksille yhteismaalein 6-5. Intertoton ensimmäisellä kierroksella Inter pudotti jatkosta islantilaisen IA Akranesin yhteismaalein 4-0.

Juhlavuosi lopetti myös yhden merkittävän aikakauden Interin historiassa. Joukkueen monivuotinen ikoni ja henkilöitymä Samuli Lindelöf loukkasi 5.5. pelatussa MyPa-ottelussa selkänsä vakavasti, minkä takia pelit Veikkausliigassa loppuivat. Kaudella 2005 Lindelöf jäähdytteli FC Bodan riveissä. Lindelöfin lisäksi seurasta lähtivät kauden päätteeksi seuraavat pelaajat: Mats Gustafsson, Chad Botha, Aristides Pertot, Serge N'Gal, Sami Sanevuori, Jesper Törnqvist, Miika Takkula ja Matti Heimo.

2006

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 10. sija
  • Suomen Cup: 8. kierros FC Inter-TamU 0-2
  • Päävalmentaja: Kari Virtanen/Rene van Eck
  • Paras maalintekijä: Valtter Laaksonen 10 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 2683 (eniten FC Inter-TPS 5828)

Kauteen 2006 lähdettiin entisestään nuorentuneella ryhmällä Kari Virtasen johdolla. Pelit alkoivat mukavasti, kun sinimustat hakivat Lahdesta hankien keskeltä täydet kolme pistettä. Avausvoiton jälkeen oli takkuisempaan ja keskikesällä Inter tahkosi kymmenen peräkkäistä ottelua ilman voittoa. Putoamisviivan lähestyessä seurajohto teki kovia ratkaisuja. Päävalmentaja Kari Virtanen sai lähteä ja uudeksi valmentajaksi palkattiin Sveitsissä mainetta luonut hollantilainen Rene van Eck. Myös pelaajapuolella tapahtui. Vanha tuttu Ryan Botha sekä Makedonian maajoukkuepelaaja Artim Sakiri saapuivat vahvistamaan nuorta joukkuetta. Viimeisestä seitsemästä ottelusta kerätyt 13 pistettä nostivat sinimustat lopulta 10. sijalle.

Joukkueen parhaana maalintekijänä kunnostautui Valtter Laaksonen, joka viimeisteli peräti kymmenen osumaa. Ainoastaan viisi ottelua pelannut Sakiri osui kolmesti ollen joukkueen toiseksi paras maalipyssy. Turun herruudesta ei keskinäisissä otteluissa selvyyttä, sillä molemmat ottelut päättyivät tasapeliin. Suomen Cupissa sinimustat etenivät puolivälieriin asti, mutta siellä Tampere United osoittautui liian kovaksi palaksi.

Kauden ilonaiheita olivat Ari Nymanin liigauran komea avausmaali sekä useiden omien juniorien liigadebyytit. Mika Ojala, Jermu Gustafsson, ja Joni Aho esiintyivät säännöllisesti avauksessa. Tulikasteensa saivat myös Jussi Henriksson ja Ville Nikkari. Kokeneemmista pelaajista Magnus Bahne oli maajoukkueen ringissä yhdessä Ari Nymanin kanssa. Arska nousi syksyn viimeisessä EM-karsintaottelussa ja avaukseen. Siinä sivussa hänet valittiin olympiajoukkueen parhaaksi pelaajaksi. Nyman valittiin myös Varsinais-Suomen parhaaksi jalkapalloilijaksi. Henri Lehtonen valittiin kauden päätyttyä Veikkausliigan allstars-ryhmään vasemman pakin tontille.

Junioripuolelta saatiin ilouutisia, kun seuran B-juniorit saavuttivat seuran historian toisen mitalin, pronssisen sellaisen.

Kauden päätettyä seuraikoni ja monivuotinen luottomaalivahti Magnus Bahne lähti hakemaan uusia haasteita Ruotsista ja Halmstads BK:sta, jonka kanssa hän allekirjoitti kolmen vuoden mittaisen sopimuksen. Myös maalivahti Antti-Jussi Karnio, Tomi Petrescu ja Jukka Sinisalo jatkoivat jalkapallouraansa muualla.

2007

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 9. sija
  • Suomen Cup: 8. kierros FC Honka-FC Inter 4-2 rp, 2-2(1-1)
  • Päävalmentaja: Job Dragtsma
  • Paras maalintekijä: Dominic Chatto 6 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 2807 (eniten FC Inter-TPS 4294)

Kauteen 2007 lähdettiin uuden päävalmentajan Job Dragtsman opeilla. Opit menivätkin varsin nopeasti perille, sillä joukkueen ennakkoluulottomat otteet Liigacupissa veivät joukkueen aina finaaliin asti, jossa joukkue joutui tunnustamaan FC Lahden paremmaksi rp-kisan jälkeen.

Hyvä menestys Liigacupissa nosti odotukset korkealle myös Veikkausliigaa silmällä pitäen. Menestys ei kuitenkaan ollut lopulta sitä mitä odotettiin. Joukkueen peli kyllä kulki alkukautta lukuun ottamatta mallikkaasti, mutta maalinteon tökkiessä tuloksien saaminen otteluista oli hankalaa ja joukkue ajautui ennen kolmea viimeistä ottelua putoamistaisteluun, josta joukkue kuitenkin kolmella nousi lopulta 9. sijalle.

Suomen Cupissa matka tyssäsi jälleen kauden 2006 tapaan 8. kierrokselle. Interin pudotti tällä kertaa jatkosta rp-kisan jälkeen FC Honka.

Joukkueen paras maalintekijä oli keskikentän puolustavaa roolia erinomaisesti hoidellut nigerialainen Dominic Chatto, joka teki kuusi maalia. Chatto tuli joukkueeseen kauden kynnyksellä ja osoitti olevansa joukkueelle todellinen vahvistus. Muita Interiin kaudella 2007 tulleita pelaajia olivat Kotkasta saapunut Teemu Turunen, maalivahti Patrick Bantamoi, Severi Paajanen ja hollantilaistoppari Jos Hooiveld, joka valittiin kauden päätteeksi Veikkausliigan parhaaksi puolustajaksi. Jermu Gustafssonin loukkaannuttua myös Diego Corpache palasi joukkueeseen.

Jos edustusjoukkueen kausi ei mennyt täysin ennakkokaavailujen mukaisesti, niin junioripuolella olivat asiat toisin. Seuran A-juniorit nimittäin voittivat ikäluokkansa Suomen mestaruuden ylivoimaiseen tyyliin. Mestaruus oli Interin historian ensimmäinen millään tasolla. Joukkuetta valmensivat Leo Tommila ja Tomi Kivikoski.

Kauden päätteeksi seurasta lähtivät uusien haasteiden pariin Miikka Ilo ja Prince Otoo.

2008

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 1. sija
  • Suomen Cup: 6. kierros HJK-FC Inter 1-0(0-0)
  • Päävalmentaja: Job Dragtsma
  • Paras maalintekijä: Mika Ojala 8 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 4432 (eniten FC Inter-FC Lahti 8437)

FC Inter tavoite toista kauttaan Interiä luotsanneen Job Dragtsman mukaan oli Veikkausliigakauteen 2008 lähdettäessä oli parantaa sijoitusta ja pelin jokaista osa-aluetta. Parannusta oli nähtävissä jo pre-seasonin aikana, jonka päätteeksi Inter voitti Liigacupin. Finaalissa kaatui TPS Diego Corpachen maalilla 0-1.

Viisastuneena kaudesta 2007 Inter ei nostanut tavoitteita taivaisiin Liigacupin voiton myötä, vaan Veikkausliigakauden teemaksi tuli "peli kerrallaan". Tämä osoittautui lopulta erittäin onnistuneeksi teemaksi.

Liigapelit alkoivatkin Interin osalta ensimmäisen ottelun käynnistysvaikeuksien jälkeen erittäin hyvin. Ennen EM-kisataukoa Interin saldo kahdeksasta ottelusta oli kuusi voittoa ja kaksi tasapeliä. Maukkain toukokuun voitoista oli luonnollisesti TPS:lle annettu 4-0 täystyrmäys vierasottelussa Veritas Stadionilla.

Interin tappioton putki kesti lopulta 17 ottelua. HJK:lle kärsityn tappion jälkeen moni odotti Interin romahtavan, mutta toisin kuitenkin kävi. Inter voitti jäljellä olevista otteluista kuusi, pelasi kahdesti tasan ja hävisi kerran. Tähän eivät sinimustia koko kauden takaa-ajaneet pystyneet vastaamaan ja Inter meni menojaan Veikkausliigan mestariksi.

Suomen Cup ei sujunut Interin osalta parhaalla mahdollisella tavalla. Joukkueen tie tyssäsi kuudennen kierroksen tappioon HJK:lle.

Interin paras maalintekijä mestaruuskaudella oli lopullisen läpimurron liigan eliittiin tehnyt Mika Ojala, joka teki kahdeksan maalia. Ojalan kannoilla maalipörssissä olivat seitsemän maalia tehneet kauden kohupelaaja Severi Paajanen sekä vain 12 ottelua pelannut kroaattihyökkääjä Domagoj Abramovic. Ensimmäisen Inter-kauden pelannut virolainen Ats Purje teki kuusi maalia ennen loukkaantumistaan.

Menestyvä joukkue nostaa esiin myös yksilöt. Näin myös Interin mestaruusjoukkueen osalta, sillä liigan parhaaksi pelaajaksi valittiin Dominic Chatto, parhaaksi maalivahdksi Patrick Bantamoi, puolustajaksi toista vuotta peräkkäin Jos Hooiveld, parhaaksi keskikenttäpelaajaksi Mika Ojala. Myös vuoden liigavalmentajan titteli tuli Interiin Job Dragtsmalle. Pallokoplan Veikkausliigan Allstars-joukkueeseen valittiin edellä mainittujen pelaajien lisäksi myös Joni Aho.

Kauden päätteeksi Interistä uusien haasteiden pariin lähtivät Ruotsiin siirtyneet Jos Hooiveld ja Dominic Chatto sekä Hakan kanssa sopimuksen tehnyt Mika Mäkitalo. Teemu Turunen vaihtoi takaisin Kotkaan jo heinäkuussa.

2009

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 5. sija
  • Suomen Cup: Voitto
  • Päävalmentaja: Job Dragtsma
  • Paras maalintekijä: Timo Furuholm 11 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 2395 (eniten FC Inter-TPS 6042)

Kauden 2009 Suomen mestarijoukkue koki melkoisen muodon muutoksen, kun se menetti edelliskauden päätteeksi viisi avauskokoonpanon pelaajaa muihin seuroihin. Tämän seurauksena Interin harjoituksissa nähtiin melkoinen testipelaajien ruletti harjoituskauden aikana. Lopulta seura vahvistui juuri sarjan kynnyksellä paluumuuttaja Ari Nymanilla, Claudio Verinolla, maalivahti David Monsalvella ja Alberto Ramirezilla. Aikaisemmin joukkueeseen oli jo liittynyt poikien maajoukkuepalaajat Pablo Gomez Marttila ja maalivahti Eemeli Reponen sekä lupaava nigerialaispelaaja Kennedy Nwanganga, jolla on myös kokemusta maansa maajoukkueesta. Myös välivuoden polvivaivojen takia pitänyt Touko Tumanto palasi jälleen sinimustaan pelipaitaan.

Uudistuneen joukkueen kausi alkoi tammikuussa Moskovassa järjestetyssä CIS-turnauksessa, johon Inter Suomen mestarina kutsuttiin Venäjän ja Georgian keskinäisten ongelmien takia. Pelaajien testaukseen turnauksessa keskittyneen Interin saldo turnauksen kolmesta ottelusta oli kaksi tappiota ja tasapeli Dordoi Dynamoa vastaan. Turnauksen voitti Moldovan jalkapalloa vuosien ajan dominoinut FC Sheriff.

Myöskään Liigacup ei sujunut Interiltä kahden edellisen kauden tapaan, sillä puolustavan mestarin taival nousi pystyyn jo alkulohkovaiheessa.

Puolustavan mestarin päänahka on aina haluttua tavaraa. Tämän sai Inter tuta kauden ensimmäisessä Veikkausliigaottelussa, minkä se hävisi IFK Mariehamnille 2-0(1-0). Joukkue kuitenkin sisuuntui tästä ja pelasi hyvän kevätkauden ja oli nuorten EM-kisatauolle lähdettäessä täysin mestaruustaistossa mukana.

Kuukauden tauko kesäkuussa ei kuitenkaan ollut Interille hyvästä, vaikka se voittikin Ruotsissa AIK:ta vastaan pelatun harjoitusottelun täysin ansaitusti 0-2(0-0). Sen jälkeen joukkueen peli ei nimittäin sujunut joukkueen haluamalla tavalla.

Kesäkuun tauon jälkeen Inter hävisi kaksi ensimmäistä otteluaan. Erikoisen näistä peleistä teki sen, että sekä HJK- että sitä seuranneessa TamU-Inter-ottelussa Interin maalivahti ajettiin punaisella kortilla kentältä. Patrick Bantamoin ja David Monsalven jälkeen maalia vartioinut Eemeli Reponen pysyi kaikkien onneksi kentällä pelaamissaan otteluissa.

Interin epätasaiset otteet Veikkausliigassa jatkuivat aina elokuun puoleen väliin, minkä jälkeen se ei hävinnyt enää otteluakaan ja sijoittui liigan lopputaulukossa lopulta viidennelle sijalle.

Kauden 2008 Veikkausliigan mestaruuden myötä Inter oli Suomen edustajana myös Mestareiden Liigassa. Joukkueen vastustajaksi arvottiin Sveitsin Nyonissa Moldovan monivuotinen mestari FC Sheriff. Ummikkojen mielestä vastustajan piti olla pelkkä suupala Interille, mutta todellisuudessa asia ei kuitenkaan ollut näin. Interin tie nousi lopulta pystyyn yhteismaalein 2-0 transnistrialaisten kahden rankkarimaalin myötä. Sheriff eteni lopulta Eurooppa Liigan lohkovaiheeseen.

Jos Veikkausliiga ei sujunut Interiltä kaudella 2009 suunnitelmien mukaan, niin kausi sai lopulta loistavan päätöksen Suomen Cupin voiton myötä. Finaalissa Inter kaatoi pitkään joukkueelle voittamattomana pysyneen Tampere Unitedin lukemin 2-1(1-1). Inter sankarit finaalissa olivat maalinteossa kunnostautuneet Kennedy Nwanganga ja voittomaalin tehnyt Timo Furuholm. Suomen Cupin voitto takasi Interille paikan Eurooppa Liigan karsintoihin tulevana kesänä.

Interin riveistä kauden 2009 jälkeen uusiin maisemiin siirtyivät varmuudella Claudio Verino, Martin Civit ja uraansa lopettelemassa ollut Aristides Pertot. Antonio Correia palasi kotimaahansa Angolaan jo kauden alussa.

2010

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 6. sija
  • Suomen Cup: 7. kierros (IFK Mariehamn-FC Inter 2-1)
  • Päävalmentaja: Job Dragtsma
  • Paras maalintekijä: Henri Lehtonen 11 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 1853 (eniten FC Inter-TPS 6056)


FC Inter lähti juhlavuoteensa 2010 lähes samalla miehistöllä kuin kauteen 2009. Joukkue vahvistui ennen kauden alkua vain Hakasta palanneella Mika Mäkitalolla, Pallo-Iiroista tulleella jenkkipelaaja Daniel Antunezilla ja juuri ennen kauden alkua seuraan siirtyneellä nigerialaishyökkääjä Daniel Osinachilla.

Inter osallistui talvikaudella perinteisesti Liigacupiin. Joukkue pelasi lupaavasti etenemällä aina välieriin asti, jossa taival tyssäsi Honka-tappioon. Tuo ottelu ositti jo kuitenkin Interin Akilleen kantapään tulevalle kaudelle. Hyvistä paikoistakaan joukkue ei meinannut saada palloa maaliin.

Veikkausliigan alkukausi oli joukkueelta huono. Toukokuun otteluista Inter ei onnistunut voittamaan hallinnasta huolimatta yhtäkään ja ajautui sarjataulukon hännille. Joukkueen pelaaminen kuitenkin piristyi ja kesäkuun joukkue eteni tappioitta. Tämän huomasi myös Veikkausliiga, palkitsemalla Job Dragtsman kesäkuun valmentajana ja Henri Lehtosen saman kuukauden pelaajana.

Hyvät otteet eivät kuitenkaan kantaneet koko kesän läpi, vaan otteita leimasi heinä-elokuun osalta epätasaisuus. Osasyy tähän oli loukkaantumiset, joista Inter kärsi kauden aikana epätavallisen paljon. Pitkälti tämän perusteella joukkue hankki kesken kauden riveihinsä maailmaa paljon kiertäneen brassitoppari Davi Rancanin ja laituri Andrey Almeidan riveihinsä heinäkuussa. Kaksikko ei kuitenkaan pystynyt lyömään itseään läpi, jonka seurauksena he palasivat kotimaahansa ennen kauden päättymistä.

Brassikaksikon lisäksi Inter vahvisti puolustustaan elokuun siirtoikkunan avauduttua 19-vuotiaalla Tero Mäntylällä, joka siirtyi sinimustaan pelipaitaan englantilaisseura Portsmouth FC:sta. 2,5 vuotta Englannissa viettänyt TP-Seinäjoen kasvatti löi itsensä heti läpi ja pelasi kaikissa jäljellä olleissa otteluissa Interin puolustuksen keskustassa.

Inter sai edellisen kauden tapaan pelinsä kulkemaan kauden lopulla. Hyvän syysvireen seurauksena joukkue taisteli vielä europaikoista, mutta kolmanteen peräkkäiseen europaikkaan ei puristus lopulta ihan riittänyt. Veikkausliigan päätöstaulukossa Inter sijoittui lopulta kuudenneksi.

Interin ohjelmaan kaudella 2010 kuului myös osallistuminen edellisen vuoden Suomen Cupin voiton myötä Eurooppa-liigan karsintoihin, jotka Inter aloitti poikkeuksellisesti vasta kolmannelta karsintakierrokselta. Vastaan asettunut belgialaisseura KRC Genk oli joukkueelle kuitenkin ylitsepääsemätön este etenemällä otteluparista jatkoon selvin 8-3 lukemin.

Kauden päätteeksi Interistä siirtyivät pois Andrey Almeida, Davi Rancan, Pablo Gomez, David Monsalve, Patrick Bantamoi, Guillano Grot, Daniel Antunez, jalkapallouransa lopettamaan joutunut Jermu Gustafsson ja KRC Genkin riveihin siirtynyt Kennedy Nwanganga, jonka virallinen sukunimi on muuten Ugoala.


2011

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 2. sija
  • Suomen Cup: 6. kierros (FC Inter-Haka 2-4 rp.)
  • Päävalmentaja: Job Dragtsma
  • Paras maalintekijä: Timo Furuholm 22 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 2224 (eniten Inter-TPS 7287)


FC Interin lähtökohdat kauteen 2011 olivat paria aikaisempaa vuotta huomattavasti paremmat. Joukkueen päävalmentaja Job Dragtsma sai pidettyä joukkueessaan ne pelaajat, mitä hän halusi. Lähteneitä pelaajia Dragtsma paikkasi tutulla kroaattihyökkääjällä Domagoj Abramovicilla ja maaliskuussa seuraan liittyneillä Maximiliano Asiksella ja Federico Scoppalla. Myös maalivahti Magnus Bahne palasi seuraan neljän Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen.

Kesken kauden Inter vahvisti vielä rivejään kokeneella A-maajoukkuepelaaja Toni Kalliolla, hyökkääjä Frank Jonkella sekä elokuun lopulla Interiin liittyneillä Babacar Diallolla ja Guy Gnabouyoulla.

Interin talvi meni jälleen tutuissa merkeissä. Joukkue osallistui jälleen Liigacupiin, jossa matka päättyi puolivälierävaiheeseen JJK:n vieraana. Talvikauden päätteeksi Inter kävi myös Ruotsissa minileirillä, jonka aikana joukkue pelasi harjoitusottelut Västerås SK:ta ja Hammarbyta vastaan. Kumpikin otteluista päättyi tappioon.

Ennen Veikkausliigakauden alkua Inter oli mukana myös Suomen Cupissa. Taival tyssäsi joukkueelta kuitenkin jo kuudennelle kierrokselle. Lukuisat avopaikat ja pelin hallinta eivät tuoneet Interille kaivuttaja maaleja ja pelissä Hakaa vastaan edettiin aina rankkareille asti. Haka vei pilkut nimiinsä lopulta 2-4.

Veikkausliigakausi 2011 pääsi varsin värikkään talven jälkeen 12 joukkueen voimin käyntiin toukokuun alussa. Inter aloitti kolminkertaisen sarjan erinomaisesti. Joukkue keräsi ensimmäisen kolmanneksen aikana peräti 25 pistettä. Interin otteet huomattiin myös Veikkausliigassa, joka palkitsi Job Dragtsman toukokuun valmentajana ja Timo Furuholmin saman kuun pelaajana. Kuukauden pelaajan palkinto tuli Interiin myös kesä- ja heinäkuussa, Mika Ojalan pokatessa kyseisen palkinnon historiallisesti kahdesti päräkkäin.

Interin alkukauden vire ei jatkunut läpi kesän. Joukkueen hyökkäyspeli kyllä toimi tappavan tehokkaasti, mutta samalla myös oma pää soi valitettavan usein. Interin pelaamisen taso riitti pitämään joukkueen kuitenkin vahvasti toisella sijalla sarjan viimeiselle kolmannekselle lähdettäessä.

Veikkausliigan viimeisellä kolmanneksella ei ollut HJK:n varmistaessa mestaruutensa pelattavaa kuin himmeimmistä mitaleista. Inter oli pitkään jo lähes varma mitalisti, mutta epätasaisten otteiden takia joukkueen oli pelattava kauden viimeisessä ottelussa vähintään tasapeli varmistaakseen seurahistorian toisen mitalin. Inter ei jättänyt lopulta mitään sattuman varaan voittamalla JJK:n Veritas Stadionilla Timo Furuholmin ja Henri Lehtosen maaleilla 2-1. Näin joukkue pääsi juhlimaan kauden päätteeksi hopeista mitalia, joka toi seuralle myös paikan kauden 2012 Eurooppa-liigan karsintaan.

Kauden aikana Interistä nousi esiin kolme pelaajaa. Hyökkäyskolmikko Mika Ojala-Timo Furuholm-Henri Lehtonen tekivät kauden otteluissa tuhoisaa jälkeä, tekemällä peräti 53 maalia. Ahkerimmin verkkoja heilutti pitkästä aikaa ehjän kauden pelannut Furuholm, joka voitti Veikkausliigan maalikuninkuuden 22 osumalla. Ojalalle maaleja kertyi 16 ja Lehtoselle yksi vähemmän.

Interin tehotrio oli luonnollisesti vahvasti esillä kauden parhaita palkittaessa. Timo Furuholm valittiin kauden päätteeksi Veikkausliigan vuoden pelaajaksi. Porilaishyökkääjä palkittiin myös vuoden hyökkääjä tittelillä. Mika Ojala vei vastaavasti nimiinsä vuoden keskikenttäpelaajan palkinnon. Tehopörssin voiton lisäksi hän vei nimiinsä Iltalehden Leijonapörssin. Kaksikko valittiin itseoikeutetusti myös Veikkausliigan allstars-joukkueeseen yhdessä Lehtosen kanssa.

Kaikki kauden Veikkausliigaottelut pelannut maalivahti Magnus Bahne kirjautti itsensä seurahistoriaan nousemalla ohi Petri Lehtosen eniten Inter-otteluita pelanneena pelaajana.

Kauden päätteeksi Interin jättivät Domagoj Abramovic (HNK Gorica), Daniel Osinachi, Frank Jonke, Federico Scoppa, Mika Mäkitalo (FC Lahti), Toni Kallio (Ilves), Tero Mäntylä (PFC Ludogorets), Timo Furuholm (Fortuna Düsseldorf) ja Sami Sanevuori (Haka).

2012

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 2. sija
  • Suomen Cup: 7. kierros (FC KooTeePee-Inter 2-1)
  • Päävalmentaja: Job Dragtsma
  • Paras maalintekijä: Irakli Sirbiladze 17 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 2332 (eniten Inter-TPS 6659)


FC Interin joukkue koki kauteen lähdettäessä melkoisen muodon muutoksen, sillä joukkueesta lähti kauden 2011 päätteeksi peräti 11 pelaajaa. Joukkue paikkasi lähtijöitä hankkimalla viime kaudella FF Jarossa pelanneen georgialaisen hyökkääjäkolossi Irakli Sirbiladzen. Joukkueen puolustukseen vahvistukseksi saapui tuttu jenkkipelaaja Daniel Antunez. Joukkueen keskikentän peliä saapui pyörittämään taitava hollantilaispelaaja Pim Bouwman. Loppukaudesta 2010 Interiin liittyneet Babacar Diallo ja Guy Gnabouyou pystyttiin laskemaan myös joukkueen uusiksi pelaajiksi.

Joukkueen riveihin hankittiin kesken kauden myös hollantilainen maalivahti Stef Doedee ja lainapestillä RoPS:sta ykkösen ylivoimaisesti paras pelaaja toppari Faith Obilor. Kaksikko paikkasi hyvin loukkaantuneet Magnus Bahnen ja Babacar Diallon.

Interin talvi sujui tuttuun tapaan Liigacupin otteluiden parissa. Joukkue eteni Liigacupissa aina välierävaiheeseen asti. Finaalipaikka jäi kuitenkin haaveeksi HJK:lle kärsityn rankkarikisatappion takia. Välieräottelu oli kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma Urhelipuiston yläkentällä lähes 700-päisen yleisön edessä.

Hyvä menestys Liigacupissa takasi Interille paikan Suomen Cupin 7. kierrokselle. Arpaonnikin oli joukkueelle suosiollinen heittäen joukkueen Kotkaan FC KooTeePeen vieraaksi. Ehkäpä joukkue haaveilikin helposta jatkopaikasta, kotijoukkueen iskiessä päälle kuin yleinen syyttäjä. Lopulta Inter joutui tunnustamaan kotkalaiset paremmakseen jatkoajan jälkeen lukemin 2-1.

Interin Veikkausliigakausi pääsi käyntiin muutamaa päivää muita joukkueita myöhemmin - kiitos Pietarsaaren talvisten olosuhteiden, jotka pakottivat siirtämään Jaro-Inter- ottelun myöhäisempään ajankohtaan. Inter avasi Veikkausliigakauden lopulta VPS:n vieraana 19.4. Ottelu päättyi punavalkoisessa asussa pelanneen Interin 0-2 -voittoon.

Oman leimansa Interin alkukauden otteluihin antoi myös normaalista poikkeava kotikenttä. Veritas Stadionin kenttäremontin takia Interin ottelut pelattiin juhannukseen asti Paavo Nurmen Stadionilla. Jälkikäteen ajateltuna pelit Paavon pienellä kentällä sopivat joukkueelle erittäin hyvin, sillä yhtään tappiota joukkue ei siellä pelaamissaan otteluissa kokenut.

Kesän ohjelmaan kuuluivat myös vuoden tauon jälkeen Eurooppa-liigan ottelut. Inter aloitti ottelunsa kilpailun toiselta karsintakierrokselta, jossa joukkue sai vastaansa oikeastaan kovimman mahdollisen vastustajan, eli FC Twenten Hollannista. Interin ensimmäinen osaottelu vieraskentällä sujui 1-1 -tasapelin myötä loistavasti. Veritas Stadionilla 7610 katsojan edessä hollantilaisjoukkue ei kuitenkaan antanut Interin yllättää itseään, vaan latoi taululle tylyt 0-5 -lukemat. Näin Interin ottelut eurokentillä jäivät lyhyeen.

Veikkausliigassa Inter sen sijaan piti ykköspaikkaa hallussa pitkälle syksyyn saakka. Kauden viimeisessä ottelussa Interillä oli vielä pienen pienet teoreettiset mahdollisuudet Veikkausliigan mestaruuteen, mutta HJK ei kuitenkaan antanut JJK:n yllättää omassa ottelussa itseään, vaan voitti lopulta mestaruuden Interin jäädessä toista kertaa peräkkäin toiselle tilalle.

Kauden päätteeksi Interin Irakli Sirbiladze palkittiin liigan parhaana maalintekijänä 17 osumalla. Maansa maajoukkueeseen noussut hyökkääjä valittiin myös Pallokoplan valitsemaan Veikkausliigan Allstars-joukkueeseen yhdessä Mika Ojalan kanssa. Interin joukkueenjohtaja Jani Meriläinen valittiin Allstars-joukkueen joukkueenjohtajaksi.

Interistä muualle siirtyivät kauden 2012 jälkeen Mika Ojala (Häcken), Joni Kauko (FC Lahti), Stef Doedee (Dordrecht), Maxi Asis, Eemeli Reponen, Daniel Antunez (Chivas USA) sekä RoPS:aan palannut Faith Obilor.

2013

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 9. sija
  • Suomen Cup: 5. kierros (RoPS-Inter 5-3 rp.)
  • Päävalmentaja: Job Dragtsma
  • Paras maalintekijä: Irakli Sirbiladze 9 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 1691 (eniten Inter-TPS 5763)

FC Interin kausi 2013 oli seurahistorian 17. pääsarjatasolla. Inter lähti kauteen tuttuun tapaan hollantilaisvalmentaja Job Dragtsman komennossa. Lähtökohdat kauteen eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä joukkueesta siirtyi kauden 2012 päätteeksi uusiin maisemiin yli puoli tusinaa pelaajaa. Lähteneiden pelaajien paikkaajiksi hankittiin ennen kauden alkua Tamás Gruborovics, Touko Tumanto, Tuomo Turunen, Felipe Aspegren ja kesken kauden Inter-paitaan liittynyt argentiinalaispelaaja Pablo Cortizo.

Interin valmistautuminen Veikkausliigakauteen sujui jälleen tuttuun tapaan Liigacupin merkeissä. Tämän lisäksi joukkue osallistui Seinäjoella järjestettyyn KOMIA-turnaukseen ja pelasi yhden harjoitusottelun Ruotsissa Superettan-joukkue Örebro SK:ta vastaan. Liigacupissa Inter ei saanut kulkemaan peliään oikeastaan missään vaiheessa. Jatkopaikka omasta alkulohkosta jäi siis haaveeksi. Myöskin KOMIA-turnaus ja ja Örebro-ottelu sujuivat mollivoittoisesti.

Joukkueen vaikeudet alkoivat oikeastaan jo tammikuun lopun Liigacupin otteluissa, missä joukkue menetti pitkälle sairauslomalle Irakli Sirbiladzen, Kalle Kaupin ja Tamas Gruborovicsin. Kolmikon lisäksi myös Ari Nyman sairastui mykoplasmaan ja joutui olemaan sivussa pelikentiltä yli kaksi kuukautta.

Inter joutui heikon Liigacupmenestyksen takia aloittamaan Suomen Cupin pelit jo neljänneltä kierrokselta, mistä joukkue eteni jatkoon voittamalla nelosessa pelanneen Valkeakosken Koskenpojat ylivoimaisesti 0-9. Tie Suomen Cupissa nousi kuitenkin pystyyn jo seuraavalla kierroksella Rovaniemellä RoPS:aa vastaan pelatussa ottelussa. Rovaniemeläiset veivät ottelun lopulta nimiinsä varamiehistä Interiä vastaan rangaistuspotkukilpailun jälkeen tuloksella 5-3.

Interin Veikkausliigakausi ei päässyt alkamaan suunnitelmien mukaisesti kylmänä pysytelleen sään takia. Sarja-avaus HJK:ta vastaan jouduttiin lykkäämään jäisen kentän takia. Kausi alkoi lopulta viikkoa aiottua myöhemmin 21.4. MYPA:n vieraana. MYPA-tappion jälkeen Inter sai peliänsä kulkemaan ja keikkuikin sarjataulukossa vielä toukokuussa kärkipäässä, mutta tämän jälkeen joukkue ei onnistunut kartuttamaan pistetiliään suunnitelmien mukaisesti vaan sijoittui sarjataulukossa lopulta sijalle yhdeksän.

Inter oli mukana UEFA Eurooppa-liigan karsinnoissa, missä joukkueella arvottiin vastustaja Färsaarilta. Otteluparin piti olla etukäteen selvää kauraa Interille, mutta toisin kuitenkin kävi. Vikingur eteni otteluparista lopulta jatkoon yhteistuloksella 2-1. Inter oli ensimmäisen osaottelun 1-1 vierastasapelin turvin pitkään kiinni jatkopaikassa, mutta toisen osaottelun loppuhetkien rankkarimaali vei Vikingurin jatkoon.

Oman varsin ikävän lisämausteen Eurooppa Liigan 1. kierroksen toisen osaottelun tapahtumiin toi pelin jälkeen saatu tieto, jonka mukaan ottelun armenialainen erotuomari oli mukana ottelun lopputuloksen järjestämisessä, mikä toi hänelle lopulta elinikäisen toimitsijakiellon.

Kauden 2013 päätteeksi Interistä siirtyivät uusien haasteiden pariin Babacar Diallo, Felipe Aspegren, Guy Gnabouyou, Tuomo Turunen, Pim Bouwman, Pablo Cortizo, Joel Lehto ja Touko Tumanto.

2014

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 9. sija
  • Suomen Cup: finaali (HJK-Inter 5-3 rp.)
  • Päävalmentaja: Job Dragtsma
  • Paras maalintekijä: Irakli Sirbiladze 9 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 1785 (eniten Inter-TPS 5063)

FC Interin kausi 2014 mentiin edelleen seurahistorian menestyneimmän valmentajan, Job Dragtsman komennossa. Kausi oli hollantilaisen kahdeksas seuran peräsimessä. Joukkue vahvistui kauden alla sveitsiläispuolustaja Stefan Marinkovicilla, nigerialaisella keskikenttäpelaaja Vincent Onovolla, toppari Mathias Lindströmillä ja laitapuolustaja Joni Aholla. Kesken kauden joukkueeseen liittyivät espanjalainen Francis Suarez sekä brassipelaajat Renan Oliveira ja Diogo da Costa.

Joukkueen valmistautuminen kauteen noudatti tuttua kaavaa. Joukkue osallistui Liigacupiin, missä sen tie tyssäsi kuitenkin aurinkoisella Yläkentällä tappioon HJK:lle. Tappion myötä joukkue aloitti Suomen Cupin 5. kierrokselta.

Interin Veikkausliigakauden alku kahden peräkkäisen voiton myötä lupasi joukkueelle vielä hyvää, mutta toisin kuitenkin kävi. Lopulta epätasaiset otteet toivat joukkueelle kauden päätteeksi 9. sijan sarjataulukossa. Kauden kohokohtana Veikkausliigassa voidaan pitää Turun paikallisotteluita TPS:aa vastaan, mitkä Inter voitti kaikki. Kaksi ensimmäistä näistä peleistä olivat vielä tiukkoja, mutta kolmannessa derbyssä Inter kuritti TPS:aa tennislukemin 6-1.

Kauden kohokohta Interin osalta oli Suomen Cup, missä joukkue eteni lopulta aina finaaliin asti, missä se taipui kuitenkin vasta rangaistuspotkukilpailun jälkeen HJK:lle. Oman ikävän lisämausteen koko Suomen Cupiin toi finaalipäivän siirtäminen marraskuun alkuun vajaa kuukausi ennen varsinaista pelipäivää, mikä oli syyskuun lopussa. Siirron syyt jäivät lopulta salaisiksi.

Suomen Cupin finaaliin päättyi lopulta myös Veikkausliigahistorian yhden menestyneimmän pelaajan, Mathias Lindströmin pelaajaura pääsarjatasolla. Massen palkintokaapista löytyy peräti seitsemän Suomen mestaruutta ja kaksi Suomen Cupin voittomitalia. Myös Liigacupin voittoa hän on juhlinut kahdesti.

Kauden päätteeksi Interin riveistä siirtyivät uusiin haasteisiin Tamas Gruborovics, Jere Koponen, Stefan Marinkovic, Irakli Sirbiladze, Francis Suarez, Renan Oliveira, Severi Paajanen, Niclas Forss sekä uransa Veikkausliigassa päättänyt Mathias Lindström.

2015

  • Sarja: Veikkausliiga
  • Sijoitus: 4. sija
  • Suomen Cup: finaali (IFK Mariehamn-Inter 2-1(1-0)
  • Päävalmentaja: Job Dragtsma
  • Paras maalintekijä: Joni Aho ja Guy Gnabouyou 6 maalia
  • Yleisökeskiarvo: 2439 (eniten Inter-SJK 3892)

Veikkausliigakausi 2015 mentiin edelleen hollantilaisvalmentaja Job Dragtsma komennossa. Kausi oli hollantilaisen yhdeksäs Interin peräsimessä. Interiin tuli kauden alla uusina pelaajina Petros Kanakoudis,, Eric Matoukou, Egzon Belica, Alban Ferati, Vahid Hambo ja kovalla kohulla naapuriseura TPS:sta siirtynyt Jukka Lehtovaara.

Interin valmistautuminen Veikkausliigakauteen sujui tutuissa merkeissä. Joukkue osallistui Liigacupiin, missä matka tyssäsi rangaistuspotkukilpailun jälkeen puolivälierätappioon Ilvekselle. Tämän lisäksi joukkue piipahti pelaamassa harjoitusottelun Superettan-joukkue Jönköpings Södraa vastaan. Tuo ottelu päättyi 2-2 lukemiin.

Veikkausliigakauden Inter aloitti vahvasti pitkälti Vahid Hambon upeiden otteiden ansiosta. Nuori hyökkääjä pelasi itsensä kaikkien tietoisuuteen ennakkoluulottomalla pelaamisellaan. Harmi vaan, että kausi jäi lopulta lyhyeksi loukkaantumisen takia. Lopulta Suomen Zlataniksi ristitty Hambo myytiin Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaan Brightonin joukkueeseen.

Hambo ei ollut lopulta ainoa pelaaja, joka siirtyi Interistä kauden 2015 aikana kansainvälisille kentille. Toinen lähtijä oli Saksan kolmosliigaan VfR Aaleniin siirtynyt Mika Ojala.

Interin Veikkausliigakausi oli hyvä, vaikka joukkue jäikin lopulta sarjataulukossa sijalle neljä. Vielä kolme kierrosta ennen kauden päätöstä Interillä oli vielä teoreettiset mahdollisuudet aina suomen mestaruuteen asti, mutta puhtia mitalisijoihin ei lopulta ollut tarpeeksi.

Inter eteni toista kertaa perätysten myös Suomen Cupin finaaliin. Myös tällä kertaa joukkueen kohtaloksi tuli poistua kentältä tappion kärsineenä, kun IFK Mariehamn voitti Interin 2-1(1-0). Inter-leirissä käytiin kuumana kahdesta tuomarivirheestä, joiden seurauksena avausjaksolla joukkueelta vietiin yksi osuma ja IFK vastaavasti sai maalinsa.

Kauteen 2015 päättyi myös yksi merkittävä jakso Interin historiassa, maalivahti Magnus Bahnen päätettyä upean uransa Inter-paidassa. Mankku pelasi koko Veikkausliigauransa Interissä. Interin lisäksi hän pelasi Ruotsissa Halmstads BK:ssa ja Assyriska FF:ssa.

Kauden päätteeksi Interistä lähtivät uusien haasteiden pariin Eric Matoukou, Petros Kanakoudis, Diogo Da Costa, Eemeli Reponen, Blend Miftari, Aleksi Laiho, Demba Camara ja Magnus Bahne.

Seurakertomus: 1990 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 |1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015